Rautakosken harkkohytti ja vasarapaja ovat sijainneet Keritystä Puneliaan laskevan joen varrella, Myllylammen alapuolella olevassa Rautakoskessa. Salon säteriratsutilan omistaja A. F. Sohlman sai privilegion kahden harkkouunin, kankirautavasaran ja kahden ahjon rakentamiseen Rautakosken rannalle vuonna 1850. Rautakosken hytistä tuli eteläisin järvimalmia sulattanut harkkohytti Suomessa. Tammikussa 1851 ruukki oli toiminnassa. Ruukin käyttämä malmi nostettiin pääosin Kerityn-, Punelian-, Sakara- ja Kaartjärvistä sekä monista alueen soista. 1860-luvulla pääraaka-aineina käytettiin takki- ja romurautaa. Raudan taonta Rautakoskella jatkui vuoteen 1905 saakka. Vuonna 1909 Mustion ruukinpatruuna Linder osti Rautakosken lähinnä ruukille kuuluneen metsän vuoksi.
Vuoden 2014 inventoinnissa ruukin alueelle tehtiin muinaisjäännösalueen rajaus. Maastohavaintojen ja topografian perusteella tehty rajaus vastaa hyvin 1800-luvun kartoille merkittyä ruukkialuetta. Rajauksen ulkopuolella ei havaittu mitään rakenteita eikä vanhan ihmistoiminnan merkkejä.
Ruukkialueen halki on kulkenut vanha tie Vojakkalasta Pilpalaan 1800-luvulta lähtien. Joen varressa, alueen länsireunalla on vanhan padon jäänteet. Patorakennelma on tehty lohkokivistä. Joen eteläpuolella rakennelma ulottuu vain hieman joesta etelään. Joen pohjoispuolella kivirakenne ulottuu joen pohjoispuolella nousevan luontaisen harjanteen itäreunalle ja ulottuu joesta pari kymmentä metriä pohjoiseen, jossa harjanne em. kohoaa. Harjanteella on näkyvissä matala kiveys. joka lienee rakennuksen pohja. Sen pohjoispuolella on harjanteen reunalla maakuoppa, mahdollisesti kellarin jäännös. Siitä itään, harjanteen reunalla on nelisivuinen selkeä kellarikuopan jäänne. Kauempana idässä, tien itäpuolella on jyrkästi jokilaaksoon laskevan törmän äärellä nelisivuinen kiveys (n. 5 x 4 m) - rakennuksen perusta. Joen rannassa, padon ja vanhan tien välillä, on erilaisia kivirakenteita ja matalia maakasoja - varsinainen ruukin paikka. Joen tienoilla, vanhan tien itäpuolella, on alavaa ja hyvin kosteapohjaista metsää. Pohjoisempana jokilaaksosta nousee jyrkkä rinne, jonka päällä on rakenteita. Padon länsipuolella ei kuusivaltaisessa metsässä ole minkäänlaisia jälkiä ihmistoiminnasta padon ja länsipuolisen tien välisellä alueella. Pohjoisempana länsipuolella on alava ja kostea laakso, joka on ollut vanhojen karttojen mukaan patoallasta. Joen eteläpuolella ei ole muita rakenteita kuin pienellä alalla padon jäänteet ja idässä vanhan tien pengertä. |