Kohde sijaitsee laikutetulla kivisellä hakkuuaukealla mäen loivalla etelärinteellä noin 150 metriä entisestä Niinimäen torpasta lounaaseen. Vuoden 1873 metsätalouskartassa Niinimäen torppa on nykyisellä paikallaan ja pellot ympäristössä ovat melko hajallaan. Ko. kartan perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että kaskiröykkiöalueella ei ainakaan tuolloin olisi ollut peltoa, kuten ei myöskään vuoden 1965 peruskartassa. Alue rajautuu molemmissa kartoissa peltoalueen viereiseen metsämaahan. Röykkiöitä on rinteellä kaikkiaan 30 kpl. Lähes kaikki röykkiöt on kasattu näkyvän maakiven ympärille tai päälle. Röykkiöt ovat muodoiltaan vaihtelevia. Osa on suorakulmaisialaitamaisia, osa pyöreitä. Pyöreiden röykkiöiden halkaisija vaihtelee 1-3,5 metrin ja korkeus 0,3- 1,5 metrin välillä (korkeimmat ovat maakivien päällä olevia röykkiöitä). Suorakulmaisten/aitamaisten röykkiöiden leveys vaihtelee 1-1,5 metrin, pituus 2-5 metrin ja korkeus 0,2-0,7 metrin välillä.
Hakkuuaukean laikutus on osittain vaurioittanut röykkiöitä, mutta kokonaisuutena röykkiöt ovat yllättävän hyvin säilyneitä. Paljastuneessa maaperässä näkyy paikoin erittäin runsaasti hiiltä, mikä liittynee kaskeamiseen. Maaperä on kivistä hietaa ja hiekkaa. Korkeutensa puolesta alue on ns. vedenhuuhtomatonta aluetta ja sijaitsee alueen ylimmän, noin 161 metrin korkeudessa olleen Baltian jääjärven rantaviivan yläpuolella. Kaskiröykkiöt liittyvät todennäköisesti läheisen Niinimäen torpan historiaan, mutta periaatteessa ne voivat oJia vanhempiakin ja kuvastaa esim. Iso-Evon kylän suunnalta harjoitettua kaukokaskeamista. Kaskeamisen päättymisestä lienee yli sata vuotta. Alue kartoitettiin kokonaan. Kohde on melko hyvin säilynyt. |
tillbaka
Koordinater
Evon kulttuuriperintö inventointi 2008 Osa A (raportti); Inventointi; 2008