Kohde sijaitsee loivalla kivisellä etelä-lounaisrinteellä noin 350 metriä entisestä Niinimäen
torpasta itä-koilliseen ja noin 400 metriä entisestä Kankaanmaan torpasta lounaaseen. Vuoden 1873 metsätalouskartan mukaan alue on kuulunut Niinimäen torpan maihin, mutta ko. kohdassa ei ole ainakaan tuolloin ollut peltoa. Alueella kasvoi inventointihetkellä noin seitsemän metriä korkea koivikko.
Kaikkiaan kohteessa oli seitsemän kaskiröykkiötä, joista kuusi oli kasattu maakiven päälle. Röykkiöiden halkaisija vaihteli 1,5-2,5 metrin ja korkeus 0,5-1,2 metrin välillä (maakivi laskettu korkeuteen mukaan). Röykkiöalueen koillisreunassa mäen rinteessä oli vierekkäin kaksi hautamaista painannetta. Läntisemmän koko 2 x 5 x 0,6 metriä (leveys x pituus x syvyys), itäisemmän koko 1,5 x 4 x 0,5 metriä. Molemmat painanteet olivat loivareunaisia ja lounais-koillissuuntaisia. Kuopat olivat noin kolmen metrin etäisyydellä toisistaan. Kairaushavaintojen mukaan läntisemmän kuopan pohjalla on noin 40 cm:n paksuinen likamaa, jonka seassa on hiilenmuruja, itäisemmän kuopan pohjalla on ainakin 50 cm:n paksuinen likamaa, jonka seassa on hiilenmuru ja. Maaperä oli hienoa hietaa. Kaskiröykkiöiden yhteydessä olevat hautamaiset painanteet ovat todennäköisesti
nauriskuoppia.
Korkeutensa puolesta alue on ns. vedenhuuhtomatonta aluetta ja sijaitsee alueen ylimmän, noin 161 metrin korkeudessa olleen Baltianjääjärven rantaviivan yläpuolella. Kaskiröykkiöt liittyvät todennäköisesti läheisen Niinimäen torpan historiaan, mutta periaatteessa ne voivat olla vanhempiakin ja kuvastaa esim. Iso-Evon kylän suunnalta harjoitettua kaukokaskeamista. Kaskeamisen päättymisestä lienee yli sata vuotta. Kohde on täysin säilynyt. |
tillbaka
Koordinater