Kohde sijaitsee Punssivuoren läntisellä alarinteellä, noin 50 metriä Keskisestä Rautjärvestä
etelään. Kohteessa kasvaa sekametsää, jonka ylispuuna on mänty. Kohteeseen kuuluu kaksi
kuoppaa, joista ensimmäinen sijaitsee tasamaalla noin 35 metriä etelään järven rantaa kulkevasta tiestä ja noin metrin itään tieltä erkaantuvasta polusta. Kaakko-luodesuuntaisen, loivapiirteisen ja sammaloituneen kuopan mitat ovat 1 x 3,5 x 0,6 metriä (leveys x pituus x syvyys). Kuopan reunassa kasvaa arviolta 80 -vuotias mänty ja kuopan päällä pieniä kuusia. Kairaushavaintojen mukaan kuopan pohjalla on 40 cm:n vahvuinen kerros nokimaata ja hiiltä, minkä alapuolella on vaalea hieta. Kyseessä lienee lamatyyppisen hiilimiilun jäännös, jossa hiillettävät puut laitettiin maahan kaivettuun kuoppaan ja peitettiin turpeella.
Toinen kuoppa on pyöreä ja sammal/heinäpeitteinen, halkaisijaltaan noin 3,5 metriä ja syvyydeltään noin metrin. Se sijaitsee Punssivuoren jyrkän länsirinteen
juuren tuntumassa tasamaalla, pienellä terassilla noin 40 metriä tiestä etelään. Kairaushavaintojen mukaan kuopan pohjalla on 30 cm:n vahvuinen kerros likamaata, minkä alapuolella on sora. Kyseessä voisi olla yksittäisen pyyntikuopan jäännös.
Hiilimiilu saattaa ilmentää jo keskiajalta periytyvää Iso-Evon kylän nautinta-aluetta, jonne kohteesta tulee matkaa noin neljä kilometriä, sillä alue kuului Iso-Evon kylään ennen kuin se isojaossa erotettiin valtion "Kruununpuistoksi". Toisaalta miilu saattavaa liittyä myös 1800 -luvulla perustetun kruununpuiston torppareiden toimiin ja osin jopa metsäoppilaitoksen toimintaan, jonka koulutusohjelmaan lamamiilujen käyttö sisältyi ainakin vuoteen 1895 asti, minkä jälkeen opetuksessa siirryttiin pystymiilujen käyttöön, joista ensimmäiset rakennettiin Onkimankankaan pohjoispäähän Luutajoen suulle (Sistola 2002, 114).
Pyyntikuoppa saattaa liittyä alueen vanhempaan, mahdollisesti jo esihistorialliseen ajanjaksoon liittyvään pyyntitalouteen. Lähimmät aiemmin tunnetut pyyntikuoppakohteet sijaitsevat paikalta noin kuusi-seitsemän kilometriä pohjoiseen Padasjokeen kuuluvan Jamoinjärven etelärannan harjulla sekä Vähä- ja Iso Rankajärven välisellä kapean salmen erottamalla harjulla ( Sepänmaa 2002).
Tarkempia ajoituksia miilusta ja pyyntikuopasta saataisiin radiohiiliajoituksilla. |
tillbaka
Koordinater