Vihannin keskustasta n. 11 km länteen ja Pitkäsjärvestä n. 600 m luoteeseen Pitkäsjärvelle
johtavan metsätien molemmin puolin. Tien länsipuolella kasvaa n. 80-100 vuotta vanhaa kuusikkoa, itäpuoli on vuonna 2011 avohakattua äestysaluetta.
Vuoden 2009 tarkastuksessa tien länsipuolella paikalla havaittiin ainakin kaksi rakennusjäännöstä. Niistä itäisemmän ala on noin 4,5 x 5,5,-6 m. Multapenkkarakenteen koilliskulmassa havaittiin kiukaan/tulisijan jäännös, jonka korkeus on 90 cm ja sisäpuolella kellarikuoppa. Toinen rakennuksen perusta löytyi n. 30 m edellisestä länteen. Se on pohja-alaltaan n. 3,5 x 4 m ja keskellä on pari kuopannetta. Vuoden 2011 inventoinnissa itäisempi rakennuksen perusta tulkittiin riiheksi, koska uunin koko, n. 3 x 2,5 x 0,9 m, on liian suuri ajatellen sitä pienen asumuksen lämmön lähteeksi. Uunin kivien välissä esiintyi hiiltä ja tiivisteenä hiekkaa. Keskellä olevan kuopan tulkittiin syntyneen, kun keskeltä on nostettu maata vallin rakentamiseen.
Kuusikon maapohjassa todettiin hiiltä, mikä viittaa kaskipeltoon. Pelto sijaitsee tasaisella alueella, missä nyt kasvaa varttunutta kuusimetsää. Läntisempää rakennuksen perustaa ei tarkastettu. Aikaisempien tietojen perusteella se voi olla peräisin vasta 1900-luvulta.
Kaskenpoltto alkoi väistyi viljelytekniikkana ennen isoavihaa Salon (Saloisten) pitäjässä
ja 1700-luvulla se ei ollut käytössä. Tämän perusteella kohteella voisi olla ikää hyvinkin paljon. Toisaalta vuoden 2009 tarkastuksessa saadun muistitiedon mukaan paikka olisi ollut asuttuna vielä 1900-luvun alussa ja asukkaana olisi ollut suutari.
Metsätien itäpuolella on n. 8 x 4 m laaja ja 90-100 cm korkea peltoröykkiö sekä n. 10 metrin päässä alarinteessä sitä kiertävä puolikaaren muotoinen kiviaita, jolla on korkeutta 50-60 cm ja leveyttä n. 1 m. (ks. Karhulankangas 2 1000024418) Tämän lisäksi Pitkäsojan varrella n. 70 m etelälounaaseen on n. metrin korkuinen rajakivi, joka vuonna 2011 tulkittiin myöhäiseksi kuten sen lähellä todettu toinen saman tyyppinen rajakivi. Ne eivät sijoitu nykyisille rajalinjoille.
Pitäjänkartan mukaan Karhulankankaalla ei ole ollut viljelyksiä tai asutusta 1800-luvulla. |