Konnuksen kanava-alue sijaitsee n. 6,5 km Leppävirran keskustasta pohjoisluoteeseen Koskiniemen kärjessä Konnusveden ja Voipaanselän välissä. Kanava yhdistää Unnukan ja Kallaveden vesistöt. Nykyisin käytössä on eteläisin kanava, Saimaan syväväylän sulku, kaksi muuta ovat nähtävyytenä.
Käytöstä pois jääneet kanavat rantoineen ovat kokonaisuudessaan hyvin säilyneet.
Rakenteet ovat betonia ja osin luonnonkivistä. Keskimmäisen l. vanhimman kanavan rantapenkereellä on säilynyt yli 50 metrin matkalla kivirakennetta, joka on mahdollisesti vanhinta osaa kanavasta (rakenne 3).
1840-luvun pitäjänkarttaan on merkitty yksi mylly niemen kärkeen kanavan pohjoispuolelle.Paikalla toimineiden myllyjen jäänteet ovat hävinneet rakentamisen ja koskien perkauksen yhteydessä. Pohjoispuolisen kosken yli kulkee nykyisin luontopolku, joka on osin korotettu kivillä.
Sisävesiliikenteen kasvu 1800-luvun alussa nosti ajankohtaiseksi Konnuksen
kanavan rakentamisen, koska vesitie Konnuksen kautta oli hidas koskisuuden takia. Etenkin sahalaitokset ja ruukit tarvitsivat parempia vesiliikenneyhteyksiä. Samaan aikaan kanavarakennustaito kehittyi. Kolme kanavaa ovat valmistuneet kallioisen niemen kärkeen eri aikoina. Ensimmäinen kanava valmistui 1841. Saimaan kanavan valmistuttua 1856 ja laivojen koon kasvaessa tuli tarpeelliseksi rakentaa syvempi väylä, joka valmistui vanhan kanavan pohjoispuolelle
1865-1868 osittain nälkävuosien hätäaputöinä. Vanhin kanava muutettiin uittoväyläksi v. 1917-1919, jolloin sen seinämät betonoitiin. Kolmas kanava valmistui v. 1973 syväväylää varten.
Muinaisjäännökseksi luokitellaan käytöstä pois jääneet kanavat rantapenkereineen ja keskimmäisen kanavan pohjoispenkereellä oleva rakenne 3. Konnuksen kanava-alue on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.
Skapat: 29.11.2012 Senaste förändring: 29.11.2012
Undersökningar
Jaana Itäpalo inventering 2012
Skapat: 29.11.2012
Den nedladdningsbara filen kan innehålla bilder, kartor eller annat innehåll som är upphovsskyddat. Filens upphovsrätt hör till rapportens upphovsman och till övriga i rapporten nämnda aktörer. För vidare bearbetning av materialet bör tillstånd erhållas av innehavaren av upphovsrätten.