Kivikautinen asuinpaikka Pudasjärven kaakkoisosassa, Jaurakkajärvestä laskevan Korpijoen Jaurakkakosken itärannan läheisyydessä. Asuinpaikkaan (1) viittaavia kvartsi-iskoksia havaittiin tarkastuksessa 2012 runsaasti pienellä alalla Korpijoen itärantaa myötäilevän maantien ja joen välillä, korkean hiekkaperäisen vaaranrinteen alaosassa, tieuran kääntöpaikalla ja samalla korkeudella siitä pohjoiseen. Pakolan talo sijaitsee jokivarressa, löytökohdasta 140 m länsiluoteeseen.
Löytöpaikan (1) pohjois- ja koillispuoli on äestettyä taimikkoa, eikä asuinpaikan todettu jatkuvan pohjoisen suunnalla paljoa äestysalueen reunaa pidemmälle. Havaitun löytöalueen pituus n. 140-142 m korkeuskäyrien vaiheilla oli vain 20-25 m luokkaa. Koekuoppia ei tehty, joten asuinpaikka voi jatkua etelään Jaurakkakosken suuntaan. Lännen puolella paikka rajoittuu soistuneeseen matalampaan välialueeseen, jonka länsipuolella on kuivempi joen rantavyöhyke. Joenrantaan on n. 200 m.
Toinen löytöalue (2) havaittiin edellisestä 180-200 m lounaaseen, Jaurakkakoskeen pistävässä melko jyrkässä niemessä. Myös tässä todettiin metsäkoneen tieuralla pari kvartsi-iskosta terassimaisella kohdalla, jyrkemmän, kosteikkoon ja luoteeseen laskevan rinteen päällä. Sen eteläpuolella havaittiin hieman ylempänä kaksi pyöreähköä, halkaisijaltaan alle 2-metristä kuopannetta, mahdollisia pyyntikuoppia. Alueelle ei tehty koepistoja, mutta rakenteet vaikuttivat esihistoriallisilta.
Kahden löytöalueen välillä riinteen suuntaisesti kulkevalla tieuralla ei todettu löytöjä. Havainnot tehtiin sateessa alueen ohi kuljettaessa tehdystä pikatarkastuksesta, eikä tarkastus ollut kattava. On mahdollista, että ensimmäinen löytöalue osoittaa melko varhaista mesoliittista asutusvaihetta, joka olisi liittynyt nykyistä jokiuomaa korkeampaan ja varhaisempaan rantavaiheeseen nyt soistuneella kohdin. Niemen mahdollinen asutusvaihe ja erityisesti havaitut kuopparakenteet lienevät huomattavasti myöhempiä. |