Asuinpaikka on Vähävaaran ja Montosenkankaiden välisellä kannaksella, jonka itäpuolella on Vähävaaranaapa. Paikalta löytyi pintapoiminnassa kvartsi-iskoksia parinkymmenen metrin matkalta voimalinjan alapuoliselta ajouralta, josta maanpintaa oli kulunut pois. Löytökohdasta itään on muinainen rantavalli. Löytöalueesta länteen alkaa loivasti nouseva ja kivinen rinne. Useimmat kvartsit löytyivät rantavallin ja rinteen väliseltä tasanteelta, joka avautuu itään. Kvartseja havaittiin myös rinteessä ja yksittäin myös mäen laella. Maalaji on hiekka. Metsä linjan kohdalta on hakattu, muualla se on mäntyvaltaista havupuustoa.
Kyseisestä löytöpaikasta noin 35 m pohjoiseen havaittiin muinaisen tasanteen päällä, lähellä törmän reunaa, pyöreähkö ja selvä painanne. Sen halkaisija valleineen on noin 6 m ja syvyys noin 0,5 m. Painanteen keskelle tehtiin yksi lapionpisto. Siinä todettiin vahva (noin 18 cm) huuhtoutumiskerros.
Voimalinja-aukean eteläpuolella havaittiin kivikautiseen asuinpaikkaan viittaavia löytöjä kahdessa paikassa. Pohjoisempi löytökohta (N 7350463 E 432363) oli noin 50 m voimalinja-aukean reunasta etelään. Löytökohta on kumpareen itärinteellä olevalla muutaman aarin laajuisella tasanteella. Eteläisempi löytökohta oli tästä noin 130 m etelään (N 7350336 E 432352). Paikalta löytyi yksi kvartsi rikki kuluneelta maan pinnalta polun kohdalta. Ympärillä on jäkäläpintaista hiekkakangasta. Idässä kangas laskee loivana, törmämäisenä rinteenä suohon, joka on parin kymmenen metrin päässä.
Löytöpaikoilla ei näkynyt painanteita, kuoppia tai muita rakenteita. Sen sijaan edellä mainittujen löytökohtien puolivälissä (N 7350401 E 432347) kankaalta loivasti suolle laskevan rinteen reunalla on kuoppajäännös.
Kumpareen länsirinteellä, noin 50 m itärinteen asuinpaikkatasanteesta länsilounaaseen (N 7350448 E 432314), havaittiin mahdollinen kivirakenne. Paikalla on noin 3 m läpimittainen, 20–30 cm ympäröivästä maanpinnasta kohoava, likimain päänkokoisista kivistä muodostuva kiveys. Kiveys saattaa olla laajempikin, tai siitä pari metriä länteen saattaa olla toinen samanlainen, mutta matalampi ja heikommin erottuva kiveys. Kiveys eroaa ympärillä siellä täällä olevasta selvästi luontaisesta kivikosta yhtenäisyytensä ja kivien tasakokoisuuden vuoksi. Siinä voi myös hahmottaa ainakin joillakin sivuilla vierekkäisistä, samassa tasossa olevista kivistä muodostuvia rivejä tai reunuksia. On mahdollista ja ehkä jopa todennäköistä, että kiveys on luonnonmuodostuma, mutta se näyttää muistuttavan vuonna 2011 Iin Keelaharjussa tutkittua mahdollista myöhäismesoliittista hautaa. |
tillbaka
Ranua Suhangon kaivoshankkeen laajennusalueen ja Petäjäskoski - Konttijärvi voimajohtolinjan muinaisjäännösinventointi 2013; Inventointi; 2013
