Partalansaaressa Karjulanmäen kylän lounaisreunalla, korkealla mäellä Rantomäen talon pihapiirissä metsän laidassa on kaksi suurta laakeaa kiveä, jotka perimätiedon mukaan ovat olleet uhrikiviä. Kivien vieressä on suuren koivun kanto. Rantoniemen isännän mukaan koivua nimitettiin uhrikoivuksi.
Kivet ovat 22,6 m länteen tilan päärakennuksesta ja 10,8 m lounaaseen aitasta, talon pihapiirissä. Paikalla on myös pienempiä kiviä, jotka talon isäntä kertoi siirtäneensä siihen. Pohjoisempi kivistä on halkaisijaltaan 2 m ja eteläisempi kivi 2,4 m. Kivien vieressä kasvaa kataja ja paikalla on myös suuren koivun kanto.
Kohde mainitaan Aaro Nuutisen kirjassa "Saimaa: Kesäkierros Euroopan ihanimmalla järvellä" (s. 117-118) vuodelta 1936, jossa kuvaillaan uhrikoivua ja sen juurella olevia laakeita kiviä. Kirjan mukaan läheisten talojen ihmiset olivat vieneet kiville Mikkelinpäivänä ja kekrinä juhlaruokia vielä 1900-luvun alussa.
Uhripuu on mainittu Savonmaa-lehdessä 2.10.1934: ”Rauhoitettu uhripuu Sulkavalla. Sulkavan Karjulanmäen kylän länsireunalla huoneitten perässä on vielä mahtavan suuri koivu, joka on ollut uhripuuna. Mikon- ja kekriaattona vietiin uhriksi puun juurelle vähän kaikista taloista löytyvistä juhlaruuista, joita sitten mikotarten ja kekritärten luultiin käyvän syömässä. Paha seurasi, jos näitä puita hakkasi. Joenpään Tuomas Partanen voi kertoa vielä tämän uhripuun tarinoita. Tällainen harvinaisuus olisi rauhoitettava.”
Skapat: 18.11.2014 Senaste förändring: 20.11.2014
Undersökningar
Wesa Perttola, Markus Kankkunen, Ilkka Pylkkö, Liisa Kunnas, Tarja Knuutinen inventering 2006
Anmärkningar: Helsingin yliopiston arkeologian oppiaineen inventointikurssin harjoitustyö, paikalla käyty 10.5.2006
Skapat: 18.11.2014
Den nedladdningsbara filen kan innehålla bilder, kartor eller annat innehåll som är upphovsskyddat. Filens upphovsrätt hör till rapportens upphovsman och till övriga i rapporten nämnda aktörer. För vidare bearbetning av materialet bör tillstånd erhållas av innehavaren av upphovsrätten.