Kohde sijaitsee Gahperusvárrin koillispuolella, tasaisella paikalla hiekkaharjanteella. Kalottireitti kulkee kohteen itäpään läpi. Kohteen itäpuolella, noin 40 m etäisyydellä, noin neljä metriä kohdetta alempana, virtaa Megonjávriin laskeva puro. Kasvillisuutta alueella hallitsevat vaivaiskoivut, variksenmarja, sielikkö, jäkälät, sammalet ja yksittäiset heinäkasvit.
Kohde on Petri Halisen mukaan permukkaliesi, mutta tarkastuksen yhteydessä permukoita ei havaittu; mahdollisesti ne ovat tuhoutuneet. Kalottireitin polku sivuaa tulisijan itäreunaa, ja mikäli permukat ovat suuntautuneet kohti itää, koillista tai kaakkoa, on polku kulkenut niiden ylitse. Tulisija on neliön muotoinen, luode-kaakkosuuntainen ja vain reunoiltaan kivetty, halkaisijaltaan noin 75 cm. Kasvillisuudeltaan tulisija ei juurikaan poikkea ympäristöstään, heinäkasvien määrä on ehkä hiukan runsaampi. Liesikivien halkaisijat vaihtelevat välillä 15 cm – 25 cm, ja niiden yläpinnat ovat 5 cm – 10 cm koholla ympäristöstään. Tulisijan lähellä on myös muutamia irrallisia, halkaisijaltaan noin 30 cm – 40 cm kokoisia kiviä, jotka voivat olla peräisin tuhoutuneista permukoista. Tulisijan keskelle tehdystä lapionpistosta todettiin noin kahden senttimetrin paksuisen pintaturpeen alta noin yhden senttimetrin kerros hiiltä ja noin kahden senttimetrin kerros tuhkaa, jonka alla oli moreenimaa. Moreenin pinnalla ei havaittu huuhtoutumiskerrosta.
Tulisijasta löydetystä hiilestä on tehty kaksi radiohiiliajoitusta, joista toinen (D-AMS-036590: 317+/-26 BP) sijoittuu kalibroituna 1400- ja 1500-luvun taitteesta 1600-luvun puoliväliin ja toinen (D-AMS-035336: 54+/-24 BP) 1700-luvun alusta 1900-luvun alkuun. |
tillbaka
Koordinater
MV/141/05.04.01.00/2021 ENONTEKIÖ, Esihistoriallisen ja historiallisen ajan saamelaisten poronhoitokohteiden kartoitus sekä ajoitus- ja maaperänäytteiden otto 2019. Tutkimusraportti.