Taustatiedot
Kohde löytyi inventoinnissa vuonna 2012. Skinnarvikissa on ollut yksi talo keskiajalla, joka mainitaan nimellä Sinnaruick 1540 ja Skynnarwik 1550. Skinnarwikin vanhimmassa kartassa vuodelta 1699 asutus on sijainnut 1990-luvulla poltetun kartanon kohdalla.
Ympäristön kuvaus
Kyseessä on ympäristöstään voimakkaasti kohoavan mäen eteläosa, joka on suureksi osaksi puistomaisena nurmialueena puineen ja pensaineen. Alueen eteläreunassa on vanha hyväkuntoinen kivinavetta. Yläosastaan mäki muuttuu kallioksi. Mäen etelä-, itä ja länsipuolella on nurmialuetta, joka on vanhaa peltoa. Kivinavetta on nykyisin puolustusvoimien käytössä.
Kohteen kuvaus
1990-luvulla poltetun Skinnarvikin kartanon paikalla on metallinen muistolaatta, jossa on kartanon kuva ja teksti "Skinnarvikin kartano 1878-1994". Muistomerkki sijaitsee alueen keskellä olevassa kalliopaljastumassa, jossa on vielä jäljellä pieniä tiilestä muurattuja pätkiä, jotka ovat kuuluneet viimeisimpään kartanorakennukseen. Nurmialueen pohjoispuolella, kallion päällä, on selkeästi erottuva toisen rakennuksen kiviperustus, jonka korkeus alarinteen puolella on noin 1-1,5 metriä ja muuten kooltaan 8 x 10 m. Se on kylmämuurattu lohkotuista ja luonnonkivistä. Perustuksen sisällä on kaksi tulisijan jäännöstä, jotka sijaitsevat melko keskellä perustusta. Perustus näkyy edelleen peruskartassa rakennuksena.
Mäkialueella saattaa olla muitakin rakennuksen jäännöksiä, mutta niitä ei inventoinnissa kartoitettu sen tarkemmin. Säilynyttä vanhaa rakennuskantaa edustaa alueen eteläreunassa sijaitseva kivinavetta.
Kohteen rajaus
Kohde on rajautuu inventoinnissa tehtyjen maastohavaintojen, topografian ja vuoden 1699 kartan perusteella. Kohde sijoittuu pääosin Senaatti-kiinteistöjen maalle, mutta on kaakoisosastaan myös metsätalouden hallinnoimalla maalla.
Kyseessä on keskiaikaisen Skinnarvikin kylän tonttialue, joka on nykyisin autio. Varsinainen tonttialue on säästynyt voimakkaalta rakentamiselta ja todennäköisesti alueella on maanalaisia säilyneitä kerrostumia, joista vanhimmat voivat olla jopa keskiaikaisia. |
tillbaka
Lounais-Suomi. Kulttuuriperintökohteiden inventointi 2012/KMO (00434); Inventointi; 2012
