Alahärmän tilat ovat kuuluneet eri hallintopitäjiin historiansa aikana. Vuoskoski on kuulunut lähinnä Pietarsaareen ja Uusikaarlepyyhyn ja Vuohisluoma/Naarasluoma lähinnä Lapuaan ennen Alahärmän itsenäistymistä vuonna 1867.
Stråkan talo ilmestyy veroluetteloihin vuonna 1591, isäntänään Simo Mikonpoika. Stråka-nimi esiintyy viimeistään vuonna 1630 talon isännän nimenä käräjäpöytökirjassa. Sana ’stråka’ on ruotsia ja tarkoittaa virtaa, virtapaikkaa tai vuolletta. Talosta tuli kestikievari 1640-luvun alussa, mutta se lienee ollut joella liikkuvien yöpymispaikka jo aiemmin. Stråkan nimi on muutettu 1870-luvulla Lahdeksi. Stråkan maakirjatalo jaettiin vuoteen 1808 mennessä kuuteen osaan.
Stråkan talosta on uudistuskarttoja vuosilta 1709 ja 1792 sekä pitäjänkartta 1800-luvun puolenvälin tienoilta. Vuoden 1709 kartan mukaan Stråkassa oli vain yksi tonttimaa. Pitäjänkartalla Stråkaan kuuluu myös lähellä joen rantaa oleva tila, jota ei kuitenkaan ole piirretty lainkaan vuoden 1792 karttaan. Talon paikallistaminen ei ole aivan yksiselitteistä. Vuoden 1709 kartan perusteella Stråka paikallistuisi lähinnä Rintalan tai Lahdenmäen kohdalle, mutta vuoden 1792 karttaan piirretyt tonttimaat osuvat luontevimmin Lahden-mäen ja Ylisen kohdalle, joiden eteläpuolella on vielä merkitty sotilastorppa, ilmeisesti nykyisen Mäkitalon paikalle. Aika todennäköisesti kuitenkin vanhin talo on ollut Lahdenmäen paikalla.
Inventoinnissa Stråkan tienoota pyrittiin tarkastamaan. Mitään arkeologisia viitteitä talon sijainnista ei tarkastuksessa saatu, mutta karttojen perusteella vanhin Stråkan talo on parhaiten sijoitettavissa Lahdenmäen tienoolle. Myös Ylisen, Rintalan ja Mäkitalon kohdalla on ollut asutusta viimeistään 1700-luvun lopulla.
Skapat: 6.2.2015
Undersökningar
Petro Pesonen/Museovirasto inventering 2014
Anmärkningar: Alahärmä - Voltti. Osayleiskaava-alueen arkeologinen inventointi s. 51
Skapat: 6.2.2015 Senaste förändring: 6.2.2015
Den nedladdningsbara filen kan innehålla bilder, kartor eller annat innehåll som är upphovsskyddat. Filens upphovsrätt hör till rapportens upphovsman och till övriga i rapporten nämnda aktörer. För vidare bearbetning av materialet bör tillstånd erhållas av innehavaren av upphovsrätten.