Paikka tarkastettiin, koska maastokarttaan on merkitty muinaisjäännöstä tarkoittava merkki ja sille nimeksi ”Muinaishauta”. Muinaisjäännösmerkki paikalla on ollut jo vuoden 1970 peruskartassa, samoin vuoden 1987 peruskartassa.
Paikka on noin sadan metrin läpimittainen, matala ja loivapiirteinen, metsää kasvava hiekkamoreenikumpare Myllyojan koillispuolella. Maastokartan muinaisjäännösmerkki on kumpareen lounaisreunalla, lähellä Myllyojan rannalla olevan kapean peltokaistaleen reunaa.
Kohdalla, johon muinaisjäännösmerkki on kartalla merkitty, ei havaittu hautaröykkiötä tai muutakaan muinaisjäännöksiin viittaavaa. Sen sijaan 30 m siitä itään on hyvin loivasti kaakkoon laskevalla rinteellä noin 15 pitkä ja 3-4 m leveä vallimainen kiviröykkiö. Röykkiö on noin metrin korkuinen. Se koostuu vaihtelevan kokoisista, mutta osittain varsin suurista, läpimitaltaan jopa puolimetrisistä kivistä. Vallin luoteispään länsipuolelle ja kaakkoispäässä on suuret noin 2 m läpimittaiset maakivet. Myös vallin lounaispuolella aivan sen vieressä on muutama suurehko maakivi. Muuten ympäristö on vähäkivisempää, mutta ei kivetöntä.
Näyttää todennäköiseltä, että maastokartan muinaisjäännösmerkki tarkoittaa edellä kuvattua röykkiötä. Se on selvästi ihmisen tekemä, mutta tuskin muinaishauta. Vaikka varhaismetallikautisten hautaröykkiöiden yhteydessä tavataan myös vallimaisia röykkiöitä (esimerkiksi Ahlaisissa Råforsissa ja Letonmäessä), koostuvat nämä yleensä tasakokoisemmasta ja kooltaan pienemmästä kiviaineksesta eivätkä yleensä ole niin massiivisia kuin tämä röykkiö. Maastosijainti moreenipohjalla, lähes tasamaalla, kumpareen rinteen alla ei ole tyypillinen hautaröykkiölle. Röykkiö sijaitsee tasolla 15 m mpy, mutta kaikki lähiseutujen varhaismetallikautiset hautaröykkiöt ovat tason 20 m mpy yläpuolella, useimmat noin tasolla 30 m mpy. Siten röykkiö on rannansiirtymisajoituksen perusteella todennäköisesti nuorempi kuin varhaismetallikautiset hautaröykkiöt. Ulkonäkönsä ja koostumuksensa perusteella röykkiö näyttää raivausröykkiöltä. Nykyinen pellon reuna on noin 25 m röykkiöstä kaakkoon. Siellä kivinen hiekkamoreeni vaihtuu vähäkivisemmäksi hiekkamaaksi ja kauempana saveksi. Koska asutusta alueelle on alkanut syntyä aluksi torppariasutuksena vasta 1800-luvulla, ovat viljelyjäännöksetkin todennäköisesti vasta tältä ajalta. |
tillbaka
Pori, Ahlaisten tuulivoimapuiston hankealueen laajennuksen ja uuden voimajohtolinjan käytävän muinaisjäännösten täydennysinventointi 2014; Täydennysinventointi; 2014
