Paikka sijaitsee Nurmojoen länsirannalla, Rintatien päässä.
Penttilä on yksi Nurmon kantatiloista. Vanhin säilynyt tieto Penttilästä on vuoden 1560 maakirjassa. Talo oli yhtenä tilana kuuden sukupolven ajan. Isonvihan 1713–1721 aikaan tilan kohdalta kulki ratsutie ja kahluupaikka joen yli ja tilan rakennukset poltettiin useaan
kertaan ohi kulkevien joukkojen toimesta.
1700-luvun karttojen mukaan talotontti sijaitsi suunnilleen nykyisen Ylipenttilän tilakeskuksen kohdalla. Penttilästä kasvoi uudisraivauksen myötä Nurmon toiseksi suurin talo. Halkomisen seurauksena muodostui kylä, jossa 1752 oli 2 taloa, 1835 4 taloa ja 1860 7 taloa. Taloja olivat mm.: Alapenttilä (kantatalo), Ylipenttilä, Kujapenttilä ja Jokinen. Talot
eivät kaikki sijainneet talotontilla, vaan laajemmalla alueella nykyisen Rintatien varressa, kenties kauempanakin. Lisäksi Penttilän mailla oli ainakin yksi 1700-luvulla perustettu sotilastorppa, Autio ja kaikkiaan 13 1800-luvulla perustettua torppaa.
Nykyisin talotontilla on Ylipenttilän 1958 rakennettu asuinrakennus (samalla paikalla on sijainnut ainakin kaksi edellistä päärakennusta), vuonna 1951 rakennettu punatiilinavetta, jota on jatkettu lautarakenteisilla osilla, uudehko viljankuivuri ja 1800-luvun hirsinen otsa-aitta. Peltojen ympäröimään nurmipintaiseen pihapiiriin johtaa koivukuja. Joenrantaan
laskee rakennusten takaa loivahko rantaniitty.
Alue on ollut asuttuna yhtäjaksoisesti 1500-luvulta nykypäiviin. Talotontin alue on pääosin käytössä asuttuna pihapiirinä. Alueella ei havaittu maan pinnalle erottuvia entisten rakennusten jäännöksiä. Entisten rakennusten jäännökset ja kulttuurikerrokset
ovat todennäköisesti ainakin osin tuhoutuneet pihapiirin käytön, runsaiden muutosten ja 1950-2010- lukujen rakentamisen seurauksena. Talotonttia ympäröivä kulttuurimaisema on säilynyt pääosin ennallaan vuosisatojen saatossa, historiallisen maiseman ja maankäytön elementit sekä kylätontin suhde vanhoihin elinkeinoihin ja kulkureitteihin ovat edelleen hyvin tunnistettavissa.
Penttilän pellosta on löytynyt kivikautinen kivikirves (KM 2754:19, toimitettu Museovirastoon v. 1891), jonka löytöpaikkaa ei pystytty määrittämään tarkasti Nurmon inventoinnissa vuonna 1978. |
tillbaka
Nurmo, Inventointi 2010 Timo Jussila
