Mataramäentien eteläpuolella Tahkokankaan etelään laskevalla rinteellä molemmin puolin metsäautotietä on kahdessa ryhmässä noin 40 ladottua kivirauniota ja kahden mahdollisesti kellarin tai muun rakennelman jäännökset.
Alue A sijaitsee kaakonsuuntaan laskevalla rinteellä, jonka halki kulkee metsäautotie. Metsäautotien länsipuoli on sammalpohjaista kuusimetsää ja itäpuoli heinittynyttä hakkuuaukeaa, jolla kasvaa nuoria koivuja. Osa alueen kaskiraunioista on kasattu maakiven yhteyteen tai niiden päälle. Metsäautotien itäpuolella raunioiden havaitseminen oli hankalaa, koska alueella kasvoi tarkastushetkellä runsaasti heinää, vadelmaa ja matalia pensaita. Kaskiraunioiden yhteydessä on kaksi kellarikuopan jäännöstä noin 8 metrin etäisyydellä toisistaan. Läntisempi kuoppa on kooltaan noin 4,5 m x 2,5 m ja syvyydeltään noin 1 m. Kuopan seinät on ladottu kivistä. Tästä hieman itään on toinen kellarikuoppa, kooltaan noin 5 x 2 m ja syvyys noin 1,2 m. Kuopan vallien leveys on noin 1,5–2 m. Lähei-syydessä on myös pienempiä kuoppia, jotka saattavat olla alkuperäistä rakennetta nuorempia. Kyseessä on todennäköisesti asuin- tai varastorakennuksen jäännös.
Alue B sijaitsee Tahkokankaan laella kuusivaltaisessa sekametsässä, jossa havaittiin vanhaa ojitettua peltoa ja peltoraunioita, tulisijallisen asuinrakennuksen jäännös sekä kivivalli ja kiviraunioita. Paikalle on merkitty 1800-luvun pitäjänkarttaan torppa. Vuoden 1854 isojakokartassa on paikalle merkitty torppa, jonka jäännökset paikalla mahdollisesti havaittiin. Vuoden 1973 peruskarttaan rakennuksia ei ole merkitty ja paikka lienee autioitunut 1900-luvun alkupuolella. Paikka on todennäköisesti asutettu 1800-luvulla, sillä Vilhulan kylän talot Kelirikkoaho (Tahkokangas) ja Tahkokangas (Niinimäki) on Maanmittaushallituksen uudistusarkiston perusteella vuonna 1854 merkitty isojakoon. Kivirauniot saattavat olla ainakin osittain torppaa vanhempia. |
tillbaka
Pieksämäki Niinimäen tuulivoimahanke. Arkeologinen inventointi 2015; Inventointi; 2015
