Kylätontti sijaitsee Luolalanjärven itäpuolella, teollisuusalueen länsilaidassa. Etäisyys valtatie numero 40:lle (E18) n. 200 metriä. Luolalan kylä on yksi Naantalin vanhimmista ja se on perustettu viimeistään 1200-luvun kuluessa. Pietari Luolanpojan ja hänen vaimonsa Ingeborgin keskinäisellä testamentilla 1416 Turun tuomiorovastille määrätty Luolalan ostotila jäi tuomiorovastin palkkaprebendaksi. Kuningas Kristoffer antoi tähän verotilaan verovapauden 1441 tuomiorovasti Olavi Maununpojalle. Luolala oli edelleen tuomiorovastin hallussa 1541, mutta se peruutettiin valtiolle 1547. Vuonna 1557 Juhana-herttua antoi sen kansliakirjurilleen Simo Henrikinpoika Korpolaiselle ensin läänityksenä, sitten rälssitilana 1561. Simon veli Pietari sai tilan haltuunsa myöhemmin ja vuodesta 1594 Klaus Fleming myönsi hänelle tiloihinsa rälssivapauden. Pietarin tyttären Annan avioliiton kautta tila joutui
Friis-suvulle. Luolala oli verotustietojen mukaan seudun suurimpia taloja 1500-luvulla. Luolala ostettiin perinnöksi vuosina 1798 ja 1835. Isojako toimitettiin vuonna 1844. Tila paloi kokonaan vuonna 1857. Emäntäkoulu toimi Luolalassa 1940-2003. Kartano siirtyi 1986 kaupungin omistukseen. Se kuuluu myös alueen vanhimpiin maisemallisesti merkittäviin tiloihin. Sen rintapellot ja niityt ovat vanhimpia alueen peltoja ja niittyjä.
Luolala on harvoja Naantalin kaupunkialueen eteläpuolen kyljessä säilyneitä kyliä. Rakennukset ovat samalla tontilla edelleen ja ne ovat hyväkuntoisia. Alue on välttynyt suurimittaiselta uudisrakentamiselta. Ympärillä oleva teollisuusalue ei myöskään näy kartanolle. Tämä mahdollistaa sen, että kylätontilla on saattanut säilyä vanhoja kulttuurikerroksia ja rakenteita.
Skapat: 29.3.2017
Undersökningar
Tiina Vasko inventering 2015
Anmärkningar: Vasko, Tiina 2015. Naantali-Raisio. E18 Turun kehätien parantaminen välillä Naantali-Raisio. Suunnittelualueen arkeologinen inventointi 2015.
Skapat: 29.3.2017
Den nedladdningsbara filen kan innehålla bilder, kartor eller annat innehåll som är upphovsskyddat. Filens upphovsrätt hör till rapportens upphovsman och till övriga i rapporten nämnda aktörer. För vidare bearbetning av materialet bör tillstånd erhållas av innehavaren av upphovsrätten.
tillbaka
