Paikka mainitaan vanhoissa kartoissa ensi kerran vuonna 1777 nimellä Rumis Sari.
Vasabladet (23.5.1903, no 62) uutisoi vuonna 1903, että Ähtärinjärven Ruumissaaresta oli löydetty epätavallisen suuria ihmisluita. Perimätieto kertoo puolestaan, että Ähtärinjärven Ruumissaaressa on kymmeniä hautoja ajalta jolloin toimituksia ei kirkon puolesta tehty. Haudat ovat perimätiedon mukaan olleet kumpuja, joiden ympärillä on noin päänkokoisia rantakiviä. Lisäksi kerrotaan, että Nyyssölän poika, joka oli lääkäri, oli vuosisadan alussa kaivanut joitakin haudoista auki ja näyttänyt pikkupojille haudasta paljastunutta pitkää lettiä, toisesta haudasta säilynyttä partaa ja hampaita. Ilmeisesti myös jokin saksalainen tutkijaryhmä Majaniemestä päin on käynyt Ruumissaarella kaivamassa hautoja auki. Silloin on löydetty niin suuri leukaluu, että se on sopinut saksalaisen kaivajan oman leuan päälle. Perimätieto kertoo myös, että haudat on täytetty ja että saksalaiset ovat vieneet osan löydöistä mennessään. "Joskus ennen sotia" paikalla on tiettävästi käyty kaivelemassa hautoja, ja kuopat on jätetty auki.
Vuoden 2016 inventoinnissa paikalla havaittiin seitsemän painannetta, joista neljä todennäköisesti liittyy hautaamiseen ja kolme epävarmempaa kuoppaa, jotka voivat liittyä hautaamiseen tai hautojen myöhempään etsintään tai kaiveluun. Painanteiden reunoille tehtiin pieniä kairausreikiä niiden luonteen selvittämiseksi, mutta niissä ei havaittu luunsiruja tai hiiliä. |
tillbaka
Koordinater
Alavus, Kuortane ja Ähtäri, Inventointi 2016 Laija Simponen-Robins