Kohde sijaitsee laajan peltoaukean lounaisreunalla. Maasto on loivasti kolliseen laskevaa kangasta ja maaperä hiekkaa. Lounaassa peltoa rajaa nimellä Toijalansupit maastokarttaan merkitty laaja harju- ja suppamaasto. Pohjoisessa pellon keskellä virtaa mutkitellen itään Kiehuvanlähteenoja, lähimmillään vajaan 200 m päässä kohteesta. Peltolan talo sijaitsee 200 m päässä luoteessa samassa pellon reunassa, mutta naapuritilalla. Paikalla on pellon reunasta pohjoiskoilliseen suuntautuva, noin sata metriä pitkä ja 15-30 m leveä, metsää kasvava niemeke. Niemeke muodostaa tasaisesta peltomaasta suurimmalta osin noin metrin, kärkiosassa jopa kolmisen metriä kohoavan harjanteen.
Paikalta on löytynyt 18.6.2016 metallinetsinnässä myöhäisrautakautista esineistöä niemekkeen laidoilta peltomaasta: ketjunkantaja (alakohde KM 41278:1) ja korvalusikka (alakohde KM 41278:4). Muita löytöjä ovat mahdollinen sormus, riipuskello, sulanutta pronssia (KM 41278:2-3, 5, tarkat löytökohdat eivät ole tiedossa). Löytäjien mukaan metsäniemekkeellä on kiviröykkiö.
Kohteen tarkastuksessa 14.10.2020 esihistoriallisia löytöjä tai selviä merkkejä esihistoriallisesta toiminnasta paikalla ei saatu. Metsäniemekkeen keskiosassa havaittiin matala kiviröykkiö, joka rakenteensa ja kairaushavaintojen perusteella vaikuttaa tulisijan jäännökseltä. Ympäristössä havaittiin paksu, tumma kulttuurikerros, joka viittaa pitkäaikaiseen toimintaan paikalla. Röykkiön pohjoispuolella havaittiin kaksi pitkänomaista kuoppaa, mahdollisesti kellarikuoppia. Havainnot viittaavat siihen, että paikalla on ollut historiallisen ajan asutusta. Koska paikalle ei ole merkitty mitään 1700-luvun lopun ja 1800-luvun alun kartoissa, eikä paikalla havaittu selvästi 1900-luvun asumiseen liittyvää materiaalia (tiiltä, lasia), on todennäköistä, että paikalla on asuttu jo ennen 1700-luvun loppua. Tähän ajoitukseen sopinee parhaiten myös paikalla havaittu leikelty kuparipelti. Ei kuitenkaan ole mahdotonta, että havaitut rakenteet olisivat peräisin lyhytaikaisesta asutuksesta 1800-luvulla. |