Meksinkallion korkeimmalla kohdalla jyrkän kalliorinteen länsipuolella ja nykyisestä rannasta 100 itään on neljän kiviröykkiön ryhmä. Länsipuoliset isot röykkiöt ovat melko ehjiä, niistä vain joitakin kiviä on vieritetty/vierinyt rinnettä alas (pitkä röykkiö, mitat 5,5 x 3,5 m, korkeus 0,5 m, pyöreä röykkiö, halkaisija 3, 5 m ja korkeus 0,6 m). Pienemmistä röykkiöstä toinen (halkaisija 2,5 m) on osittain tuhoutunut, ja toinen melkein kokonaan hajotettu.
Röykkiöt ajoittuvat korkeuden perusteella rautakaudelle. Koska Meksinkallion laki on sileä kallio ja röykkiöiden rakentamiseen käytettyjä moreenikiviä löytyy rinteellä vasta 5 m alempaa, voidaan otaksua, että röykkiöt on tehty vasta, kun keskiveden korkeus oli alle 10 m mpy, eli rautakauden loppuvaiheessa. Röykkiöalue on edelleen Pohjanlahden rannan välittömässä läheisyydessä.
Todettakoon, että Meksinkallioiden ja laajan Meksinmetsän itäpuoleiselta viljelysalueelta on 1974 perunannostossa hiekkamaalta löytynyt rautakauden loppupuolen kupurasolki (KM 20203) aiemmin salaojitetusta perunamaasta (löytöpaikka Tilus/Kotipalsta, kohde 1000007345). Alueen tarkastuksessa 1984 ei todettu merkkejä muinaisjäännöksestä, mutta löytöpaikan sijaintikorkeus (n. 5-6 m mpy.) viittaa siihen, ettei siinä voi olla kiinteää muinaisjäännöstä vastaavalta ajalta, rautakauden lopulta, vaan se on tuolloista vedenalaista rantakohtaa. Löytöpaikka on noin 960 m itään Meksinkallion röykkiöistä. |
tillbaka
MV/50/05.04.01.00/2018 KALAJOKI, Himanka, inventointi 2017. Tutkimusraportti.