Ylä-Pihlajan kylän talot ovat sijainneet Porolahdesta noin 1,6 km luoteeseen, molemmin puolin Pihlajanjoen jokivartta. Ravion nautakuntaan kuulunut Yläpihlajan kylä mainitaan vuoden 1544 savuluettelossa Pijllijkeby -nimisenä. Kylässä oli tuolloin kahdeksan taloa; taloluku on pysynyt ennallaan myös vuoden 1571 hopeaveroluettelossa. 1500-luvulla Yläpihlajan kylässä asui mm. Tulkki, Haijainen, Laijainen, Rosse, Joukis, Koppas ja Jähi –nimisiä isäntiä (Kaukiainen 1970:86,95,101.)
Maisema on säilyttänyt vanhakantaisen luonteensa, kylän asutus sijaitsee edelleen peltojen ympäröimillä kumpareilla. Ylä-Pihlajan vanhoilla tonttimailla sijaitsee nykyisin maatilojen asuin- ja talousrakennuksia sekä koulu ja urheilukenttä; osin ne ovat kuitenkin rakentamattomia. Alueella on todennäköisesti säilynyt myös aikaisempien asutusvaiheiden jäännöksiä.
Kohteen itäpuoliselta peltoalueelta on löydetty pintapoiminnassa harmaasavi-, punasavi ja kivisavikeramiikkaa, lasihelmiä, kuonaa, lasia ja savitiivistettä. Osa löydöistä ajoittunee jo 1400–1500-luvuille. Samalla alueella on myös mahdollisia kellarikuoppia.
Vuoden 1824 mittauksiin perustuvassa kartassa tonttimaat E ja G. |
tillbaka
MV/145/05.04.01.00/2022 VIROLAHTI, historiallisen ajan asutuksen arkistoinventointi 2017 ja 2018. Tutkimusraportti