Noin 40 metriä leveältä ja 70 metriä pitkältä alueelta hiekkakankaalla Pimiäkorven ja Härkänevan välissä kartoitettiin yhteensä 8 kuoppaa,jotka muodostavat pussimaisen suljetun kuvion, jossa suuaukko on kaakkoon. Kuopista dokumentoitiinhalkaisija (kuopan sisäkehä) ja syvyys. Lisäksi kiinnitettiin huomio kuopan muotoon ja ympäristöön.
Joihinkin kuoppiin tehtiin myös kairaus maakerrosten selvittämiseksi. Kuoppien halkaisija vaihtelee 1,5-2 m ja syvyys 0,3-0,5 m välillä. Kahden kuopan ympärillä oli vallit. Kuoppien muoto on maljamaisen pyöristynyt. Noin puoleen kuopista tehtiin kairaus, jolloin havaittiin, että kuopissa on ohut noin 1-3 cm:n paksuinen huuhtoumiskerros. Kuopissa ei ollut
likamaakerroksia, vaan huuhtoumisken·oksen alla vain vaihtelevan paksuinen ruskea hiekkakerros, jokamuuttui vaaleammaksi viimeistään noin 30 cm: syvyydessä. Kuoppien koordinaattitiedot ja mitat ovat inventointiraportin liitteenä. Kohde on hyvin säilynyt.
Kyseessä lienevät pyyntikuopat, jotka näyttävät muodostavan sulkusysteemin kankaalle, joten kuopat lienevät keskenään saman ikäisiä. Alue on jäkäläpohjainen mäntykangaskapeikko suoalueiden puristuksessa, joten se olisi varsin sopiva esim. metsäpeuran pyyntialueeksi. Kauhanevan-Pohjankankaan alue kuuluu Suomenselkään, mikä on metsäpeuran luontaista esiintymisaluetta. 1700 -luvulla metsäpeura on alueella ollut jo kuitenkin hyvin harvinainen. Keskiajalla alueella on kirjallisten lähteiden mukaan ollut satakuntalaisten eräsijoja ja alueelta tunnetaan lisäksi kivikautisia asuinpaikkoja. Koska pyyntikuoppia tiedetään Suomessa käytetyn kivikaudelta vähintään 1800 -luvun lopulle, jää kuoppien ikä tarkempien tutkimusten puuttuessa avoimeksi. Todennäköisesti ne ovat kuitenkin satoja vuosia vanhoja. |