Isojako suoritettiin Lietun jakokunnassa vaiheittain 1791 ja 1813 välillä. Isojakoon ryhdyttäessä Lietun jakokunta muodostui kahdesta talosta, jotka oli asutettu pysyvästi 1500-luvun lopulla: Liettu ja Kiesilä. Molemmilla taloilla oli vuoden 1700-luvun lopulla omat pellot. Isojako ei siis ollut tarpeen peltojen jakamiseksi vaan siitä syystä, että jakokunnan metsät kuuluivat taloille yhteisesti. Isojako suoritettiin vuoden 1775 isojakoasetuksen mukaisesti.
Isojaossa molemmat talot jaettiin halkomalla kahtia. Lietusta erotettiin Uotila ja Kiesilästä Kaunisniemi.
1800-luvun alkupuolella Maanmittausohjesääntöä valmisteltaessa oli katsottu, että taloille oli joissakin tapauksessa annettu maata enemmän kuin, mitä isojakoasetuksen mukaan olisi pitänyt. Kyseessä oli siis liikamaat, joiden erottamiseen ja rajojen merkitsemiseen kivisiä rajapyykkejä on käytetty.
Kohteet sijaitsevat varttuneessa kuusimetsässä, osittain Iso-Kälvin historiallisen asuinpaikan alueella tai vieressä. Siihen kuuluu yhdeksän Lietun jakokunnan erottamistoimituksessa rakennettua kivistä rajapyykkiä. Ryhmään kuulu pyykkinumerot 566-574, joista osa on kadonnut maastosta. Maatossa erottuvaan kokonaisuuteen kuuluvat pyykit ovat nelikulmaisia, osa hyväkuntoisia ja osa rikkoutuneita. Maastossa dokumentoitiin tarkemmin kolme pyykkiä:
566: nelikulmainen, sammaloitunut muurattu luonnonkivistä, koko 165 x170 x50 cm napakivi pyöreäsivuinen, korkeus 25 cm, siihen on hakattu numero 566.
572: nelikulmainen luonnonkivistä kylmäladottu, koko 147 x 180 x +, rakenne hieman rauennut. keskuskivi lohkottu, koko 49 x 20 cm. napakivessä hakkaus
574: ladottu kylmäladottu, koko 167 x 170 x 40/50 cm. napakivi pyöreä. |
tillbaka
Koordinater