Kohde sijaitsee Lemmenjoen kaakkoispuolella, noin kilometrin verran Searitnivan telttailualueelta koilliseen päin. Lemmenjoki meanderoi kyseisellä kohdalla voimakkaasti, ja kohde on joen aiemman uoman varrelle työntyvän, luoteisreunaltaan jyrkkärinteisen hiekkaharjanteen laen tasanteella, kuivalla kankaalla, noin kahdeksan metriä joen pintaa ylempänä, hieman yli sadan metrin päässä joen nykyisestä uomasta. Tasanteen halkaisija on noin kaksikymmentäviisi metriä, sen poikki kulkee joen suuntainen merkitsemätön polku-ura, ja merkitty retkeilyreitti on kohteen kaakkoispuolella noin kuudenkymmenen metrin etäisyydellä, noin kaksikymmentä metriä kohdetta ylemmällä tasolla. Alueen puusto on männikköä, ja mäntyjen seassa kasvaa myös muutamia koivuja.
Kohde on kivikaudelle tai varhaismetallikaudelle ajoittuva asuinpaikka. Hiekkaharjanteen päällä olevan tasanteen poikki kulkevalla polulla havaittiin kvartsi-iskos kohdassa N 7624391 / I 463298. Paikalle tehtiin lapionpisto, josta ei kuitenkaan havaittu mitään tavanomaisesta podsolimaannoksesta poikkeavaa. Halkaisijaltaan noin kahdenkymmenenviiden metrin laajuinen tasanne kuitenkin vaikutti sekä maaperältään että sijainniltaan hyvin otolliselta kivikautiseksi tai varhaismetallikautiseksi asuinpaikaksi. Tasanteen eteläpuoliskolle tehdyssä lapionpistossa, kohdassa N 7624385 / I 463301, havaittiin pintaturpeen ja noin kahden senttimetrin paksuisen huuhtoutumiskerroksen alla tummaa, punertavan ruskeaa, selvästi palaneelta vaikuttavaa likamaata, muutamia hiilenkappaleita sekä pienehkö kappale palanutta luuta. Lapionpisto laajennettiin noin 0,5 m x 0,5 m laajuiseksi koekuopaksi, jotta luuta saataisiin kerättyä talteen radiohiiliajoitukseen riittävä määrä.
Likamaata oli paksulti koko koekuopan pohjan alalla, ja sen seasta löydettiin paljon kookkaasta nisäkkäästä peräisin olevia palaneiden luiden kappaleita, kolme kvartsi-iskosta, kaksi kvartsiitti-iskosta sekä kaksikymmentäkuusi kappaletta tummaa, huokoista, hyvin kevyttä ja haurasta materiaalia, jonka todettiin olevan joko koivuntuohitervaa tai hiiltynyttä tuohta. Iskokset olivat hyvälaatuista raaka-ainetta, kvartsiitit väriltään keskiharmaita ja melko karkearakeisia. Koekuopan maaperä oli hienoa hiekkaa, ja palaneiden kivien kappaleita ei kuopasta löydetty lainkaan.
Koekuopan keskiosa kaivettiin halkaisijaltaan noin kahdenkymmenen senttimetrin laajuiselta alueelta noin kahdenkymmenen senttimetrin syvyydelle saakka, mutta likamaa ja runsaat löydöt vaikuttivat jatkuvan vielä syvemmälle. Koska ajoituskelpoista materiaalia oli tuossa vaiheessa jo saatu talteen riittävästi, lopetettiin kuopan reunaosien kaivaminen jo alle kymmenen senttimetrin syvyydellä. Talteen kerättiin kaikki iskokset ja koivuntuohitervan tai hiiltyneen tuohen kappaleet sekä neljänkymmenen kappaleen otos palanutta luuta. Useampia koekuoppia tasanteelle ei enää kaivettu, vaan asuinpaikan rajaus päätettiin tehdä alueen maastonmuotojen perusteella. |
tillbaka
Kulttuuriperintökohteiden inventointi 2013, Lemmenjoen kansallispuisto; Inventointi; 2013
