Kohde sijaitsee Lemmenjoen luoteisrantaa seuraavan jyrkkärinteisen hiekkamoreeniharjanteen päällä olevilla tasanteilla, noin 450 metriä Ravadasjärven autiotuvalta koilliseen päin. Kohteen alueella kasvaa männikköä. Laella olevalle tasanteelle, kohtaan P 7620175 / I 458678, noin neljä metriä järven pintaa ylemmäs, noin kymmenen metrin päähän rannasta, tehtiin lapionpisto, jossa havaittiin pintaturpeen ja noin kahden senttimetrin paksuisen huuhtoutumiskerroksen alla tummaa, punertavan ruskeaa likamaata sekä runsaasti kookkaan nisäkkään, mahdollisesti peuran, palaneiden luiden kappaleita. Tasanne, jolle lapionpisto tehtiin, on pohjois-eteläsuuntainen ja kooltaan noin 10 m x 6 m. Lapionpisto laajennettiin noin neljännesneliömetrin laajuiseksi koekuopaksi 1, ja huuhtoutumiskerroksen poistamisen jälkeen likamaan todettiin kattavan koekuopan kauttaaltaan. Tämän jälkeen koekuopan keskiosasta kaivettiin kaivauslastalla noin 15 cm x 15 cm kokoinen alue noin kahdenkymmenen senttimetrin syvyydelle saakka, mutta likamaan ja palaneiden luiden pohjatasoa ei saavutettu. Palanutta luuta kerättiin talteen 65 kappaletta. Koekuoppa 1:n maaperä oli varsin hienoa hiekkaa, ja kiviä kuopasta ei löydetty ollenkaan.
Koekuoppa 1:n luota noin viisikymmentä metriä lounaaseen päin harjanteen laki levittäytyy tasanteeksi, jonka halkaisija on noin kolmekymmentä metriä. Kyseisen tasanteen kaakkoislaidalle, noin viiden metrin päähän Lemmenjoen rantaan laskevan rinteen partaalta, kohtaan P 7620145 / I 458633, kaivettiin koekuoppa 2, joka oli samankokoinen kuin koekuoppa 1, mutta jota kaivettiin vain noin viiden senttimetrin syvyydelle saakka. Koekuopassa 2 havaittiin pintaturpeen ja noin kahden senttimetrin paksuisen pintaturpeen alla samanlaista likamaata kuin koekuopassa 1 sekä kaksi kookkaan tai keskikokoisen nisäkkään palaneen luun kappaletta. Koekuopan kaivaminen lopetettiin heti luiden havaitsemisen jälkeen, eikä luita kerätty kuopasta talteen. Koekuoppa 2:n maaperä oli melko karkeaa, soransekaista hiekkamoreenia. Enempää koekuoppia kohteen lähialueelle ei kaivettu.
Kohde rajautuu alueen maastonmuotojen perusteella kahdeksi pesäkkeeksi. Ilman laajempaa koekuopitusta kohteen tarkka rajaaminen ei ole mahdollista, joten koekuoppa 1:n ympäristössä mahdollisen asuinpaikka-alueen voidaan katsoa kattavan paikalla sijaisevan tasanteen kokonaisuudessaan. Koekuoppa 2:n luona keskeisin esihistoriallinen toiminta on todennäköisesti keskittynyt lähinnä tasanteen kaakkoisreunalle.
Koska koekuopista ei löydetty lainkaan kvartsi-, kvartsiitti- tai liuskeiskoksia, on paikalla ilmeisesti asuttu aikana, jolloin kiviesineiden valmistus oli jo päättynyt, toisin sanoen luultavimmin rautakaudella. Vaikka molemmissa koekuopissa havaitut maaperän ilmiöt olivat hyvin samankaltaisia, voivat löytöpesäkkeet kuitenkin olla myös eri-ikäisiä keskenään. Koekuoppa 1:n hyvin paksun kulttuurikerroksen perusteella asutus vaikuttaa olleen melko pitkäkestoista tai vähintäänkin toistuvaa. |
tillbaka
Kulttuuriperintökohteiden inventointi 2013, Lemmenjoen kansallispuisto; Inventointi; 2013
