Kohde sijaitsee Munnikurkkion entisen rajavartioaseman ja Alavenerannan välisen mönkijäuran varrella, noin 1,4 kilometriä Melavaaran huipulta koilliseen päin, noin 350 metrin etäisyydellä Lätäsenon Alakosken rannasta. Alue on tasaista, maaperältään hienohiekkaista, harvakseltaan tunturikoivuja kasvavaa kangasta.
Kohde on kivikautinen tai varhaismetallikautinen asuinpaikka. Kohdassa P 7656482 / I 304772, mönkijäuran rikkomalla maanpinnalla, havaittiin kaksi erittäin hienorakeista tummanharmaata kvartsiitti-iskosta noin puolen metrin säteellä toisistaan. Iskosten löytöpaikalle kaivettiin kaivauslastalla noin neliömetrin laajuinen koekuoppa, josta löydettiin neljä iskosta lisää sekä muutamia pieniä, halkaisijaltaan alle kymmenen senttimetrin kokoisia palaneita kiviä. Kaikki löydetyt iskokset ovat täysin samanlaista kiveä keskenään. Mönkijäura oli pääosin tuhonnut huuhtoutumiskerroksen maan pinnalta. Sekoittuneen pintakerroksen alla koekuopan maaperässä todettiin värjäymiä, jotka olivat punertavan ruskeita tai harmahtavia ja osin noensekaisia. Värjäymät jatkuivat noin viidentoista senttimetrin syvyydelle saakka. Mönkijäuraa koekuopan molemmin puolin havainnoitiin tarkoin useiden satojen metrien päähän saakka, mutta enempää jälkiä esihistoriallisesta ihmistoiminnasta ei havaittu. Koekuopan lähistölle, mönkijäuran molemmin puolin, kaivettiin myös muutamia lapionpistoja, mutta ne kaikki osoittautuivat löydöttömiksi.
Kohde vaikuttaa olevan pienialainen asuinpaikka, löytöjen levinneisyyden perusteella halkaisijaltaan mahdollisesti vain muutamien metrien laajuinen. Kohteen lähistöllä voi kuitenkin sijaita muitakin vastaavanlaisia asuinpaikkapesäkkeitä, koska maastonmuodoiltaan ja maaperältään alue on laajalti asuinpaikaksi soveliasta. Kohdissa, joissa maanpinta ei ole paljas, eivät jäljet esihistoriallisesta ihmistoiminnasta ole havaittavissa ilman maaperään kajoamista, joten olosuhteet löytöjen havainnointiin olivat hyvät lähes ainoastaan mönkijäuran kuluttamissa kohdissa. Kohteen tarkempi rajaaminen edellyttäisi laajamittaista koekuopitusta alueella.
Kohde on todennäköisesti melko lyhyen aikaa käytetty leiriytymis- tai asuinpaikka, jonka käyttöajankohta ajoittuu kivikaudelle tai varhaismetallikaudelle. Kohdetta tarkemmin ajoittavaa löytöaineistoa ei kohteen dokumentoinnin yhteydessä löydetty. Voi olla, että paikalla on viivähdetty vain kertaluonteisesti, ilmeisesti kuitenkin sytytetty nuotio ja työstetty ainakin yhtä erittäin hyvälaatuista kvartsiittikimpaletta. |
tillbaka
KM40345 Asuinpaikkalöytöjä Alakoski