Hirvihaaran historiallisen kyläasutuksen keskus sijaitsee Kylänojan varressa, Mäkipuolin eteläpuolella.
Hirffeharaby (Hirvihaara) oli ilmeisesti olemassa jo 1400-luvun lopulla, sillä tältä ajalta peräisin olevassa laamannintuomiossa, joka koski Mäntsälän kylään kuuluvan Huhtalanmaan ostoa hämäläisiltä, on mainittu Hemminki Hirvihaarasta. Vuoden 1543 maakirjassa Hirvihaarasta mainitaan kuusi isäntää. Hirvihaaran kantatilat vakiintuivat lopulliseen muotoonsa vuoteen 1631 mennessä. Kylän keskus on sijainnut Hirvihaarantien ja Yli-Mäkeläntien risteyksen kohdalla. Vuonna 1695 käräjillä käsiteltiin kylän talojen sijaintia, koska tonttimaat olivat käyneet ahtaiksi. Tällöin todettiin mm. Lassilan ja Mäkelän talojen jo kauan sitten muuttaneen Kylänojan toiselle puolelle, nykyisen Mäkipuolin alueelle. Erilleen muuttivat myöhemmin myös Sukula (Joki-Sukula) ja Koskela. Nykyisen muotonsa kylä sai isojaon yhteydessä 1700-luvun lopulla.
Hirvihaarantien pohjoispuolella tehdyssä koetutkimuksessa vuonna 2022, ei löydetty kulttuurikerroksia tai rakenteita, jotka liittyisivät kylän vanhimpiin vaiheisiin. Koeojat kaivettiin tien läheisyyteen, alueelle, jossa on sijainnut rakennuksia vielä 1980-luvulla. Koetutkimusten jälkeen kohteen eteläosan rajausta on muutettu.
Skapat: 5.5.2020 Senaste förändring: 18.4.2024
Undersökningar
Vesa Laulumaa inventering 2020
Anmärkningar: Mäntsälä yleiskaava 2050 suunnittelualueen arkeologinen inventointi (Hirvihaara, Herman Onkimaa, Numminen, Sääksjärvi, Mäntsälä kk, Sulkava, Nikinoja, Maitoinen ja Olkinen) 2019-2020
Skapat: 5.5.2020 Senaste förändring: 14.5.2021
Maanala Oy/ Hannu Takala provgrävning 2022
Skapat: 18.4.2024
Den nedladdningsbara filen kan innehålla bilder, kartor eller annat innehåll som är upphovsskyddat. Filens upphovsrätt hör till rapportens upphovsman och till övriga i rapporten nämnda aktörer. För vidare bearbetning av materialet bör tillstånd erhållas av innehavaren av upphovsrätten.
tillbaka
MV/112/05.04.01.00/2021 MÄNTSÄLÄ, Yleiskaava 2050 suunnittelualueen arkeologinen inventointi 2019–2020. Tutkimusraportti