Paikalle tehtiin vuoden 2009 inventoinnin yhteydessä neljä koekuoppaa (50 x 50 cm), joista yhdessä oli havaittavissa kulttuurimaata. Peltokerroksen ja kulttuurimaakerroksen välisestä vaihettumiskerroksesta saatiin löytöinä kaksi palaa tiiltä. Muissa alueelle tehdyissä koekuopissa ei ollut havaittavissa kulttuurimaata. Löytöinä niistä saatiin peltokerroksesta pieniä tiilenpaloja, rautanaula sekä pala rautavarrasta.
Kohteen välittömässä läheisyydessä, noin 100 metriä etelään sijaitsee Raution historiallisen ajan kylätontti. Ensimmäiset kirjalliset maininnat Raution kylästä ovat 1500-luvun alusta, jolloin Pälkäneen käräjillä on toiminut lautamiehenä vuosina 1506 - 1509 Lauri Olavinpoika ja vuonna 1509 Heikki Olavinpoika (Suvanto 1972, 100). Vuoden 1539 maakirjan mukaan Raution kylässä oli tuolloin viisi taloa. Ensimmäinen kartta, jossa Raution kylän sijainti esiintyy, on vasta vuodelta 1887 (MHA 15:-g, karttalehti 1). Tämän kartan mukaan asemoituna kylänpaikka asettuu Sahalahti - Kangasala -tien eteläpuolelle nykyisen Heikkilän tilan tilakeskuksen kohdalle.
Kesän 2010 koekaivauksessa Uotila 2:n asuinpaikalle tehtiin yhteensä 14 koeruutua. Tutkimukset liittyivät Gasum Oy:n alueelle suunnittelemaan maakaasuputkilinjaan. Kaivauksissa todettiin alueella esiintyvät 10 - 20 cm paksu tummanruskea hiesukerros, josta saatiin löytöinä vähän palanutta savea sekä joitakin tiilenpaloja. Lisäksi kohteen itäosassa havaittiin noen ja hiilensekainen hiesukerros, jonka yhteydessä esiintyi myös oranssiksi palanutta hiesua. Samasta koeruudusta, mutta noensekaisen kerroksen yläpuolelta, löydettiin kivinen hioin.
Kesän 2010 tutkimusten yhteydessä teetetyssä radiohiilianalyysissä noensekaisesta hiesusta otetulle näytteelle saatiin analyysissä kalibroitu mediaani-ikä 358 AD.
On mahdollista, että tummanruskea hiesukerros olisi lähellä virtaavaan puroon liittyvä saostumakerros. Tätä käsitystä tukee Helsingin yliopiston Luonnontieteelisen keskusmuseon tulkinta maakerroksesta otetun näytteen luonteesta (mutaa/turvetta) ja kasvimakrofossiilianalyysissä esiin tulleet maatuneen heinän jäämät kerroksesta otetussa makrofossiilinäytteessä. Koekaivauksessa ei kuitenkaan pystytty selvittämään miksi kerroksesta kuitenkin saatiin historialliselle ajalle ajoitettavia löytöjä. Siksi tummanruskean hiesukerroksen luonnetta kulttuurikerroksena ei voida tutkimuksen valossa sulkea pois.
Koekaivauksessa havaittu palanut maannos voi olla seurausta metsäpalosta, mutta myös ihmistoiminnasta, esimerkiksi kaskeamisesta. Maannoksen syntyprosessin liittämistä kaskeamiseen tukee kulttuurisidonnaisten kasvien siementen löytyminen kerrostumasta tehdystä kasvimakrofossiilianalyysistä. Toisaalta viljanjyvien puuttuminen ko. näytteistä antaa olettaa, ettei kerrostumalla kuitenkaan ole yhteyttä kaskiviljelyyn tai että viljely on tapahtunut jossakin näytteen ottopaikan läheisyydessä. Ihmistoiminnan vaikutusta maannoksen syntyprosessiin ei kuitenkaan voi koekaivauksen tulosten perusteella sulkea pois |
tillbaka
Kangasala Sahalahti Uotila 2. Kasvimakrofossiilitutkimukset 2010; Luonnontieteellinen tutkimus; 2010
