Pappila sijaitsee Kyrönjoen lounaisrannalla, Kyrön keskiaikaisesta kivikirkosta noin 300 metriä kaakkoon. Kirkko on ollut samalla paikalla viimeistään 1400-luvulta lähtien. Nykyisen pappilan ympäristö on etelä- ja länsipuolelta rakennettua, mutta peltoalue kirkon ja pappilan välissä on edelleen viljelty. Pappilan päärakennusta (Mariedal) ympäröi puisto hoidettuine nurmialueineen.
Pappilan tonttia on tutkittu arkeologisesti vuonna 2015 Etelä-Pohjanmaan keskiaikaisten pappiloiden inventoinnissa. Tällöin päärakennuksen ympäristöön on kaivettu seitsemän koekuoppaa. Tontilla havaittiin lähes metrin syvyyteen ulottuvia purkukerroksia 1800-1900-luvuilta. Niiden alla saattaa olla säilynyt vanhempia kulttuurikerroksia. Puistoalueella maa on sekoittunut aikaisemmassa kyntövaiheessa, vaikka on tietysti mahdollista, että jollain paikoin on vielä jälkiä alueella aiemmin sijainneista rakennuksista. Pappilan ja kirkon väliset pellot ovat täysin sekoittuneet myös syvemmissä kerrostumissa salaojitusta tehtäessä. Mikäli pappila on sijainnut aiemmin lähempänä kirkkoa ja samalla puolen kuin nykyään, kerrostumien voi olettaa pitkälti tuhoutuneen.
Isonkyrön pappilan tonttimaan siirrosta ei ole säilynyt tietoja. Viimeistään 1700-luvulta saakka miespiha on ollut nykyisen päärakennuksen ympärillä. Pappilan rakennuskantaa ympäröivät joen puolta lukuun ottamatta pellot. Läheisen kirkon ympärillä on kuitenkin ollut ainakin joitakin pappilan rakennuksia, koska siitä tiedetään piispa Johannes Gezelius vanhemman huomauttaneen tarkastusmatkallaan vuonna 1673. Hän kehotti tuolloin siirtämään rakennukset tulipalovaaran vuoksi pois kirkon viereltä. Samasta aiheesta huomautettiin myöhemminkin, jolloin kehotettiin siirtämään mäkituvat pois kirkon vierestä, johon saisivat jäädä vain lukkarin ja pitäjänlautturin huoneet. Siirtokehotusta ei ilmeisesti tälläkään kertaa noudatettu.
Isonkyrön pappila on ollut poikkeuksellisen suuri, kaksi manttaalia. Peltopalsta oli kilometrin leveä ja 10 km pitkä niittyineen ja nevoineen. Pappilan metsäalue oli yhteinen Ikolan kylän kanssa. Vuonna 1641 kirkkoherralla oli yhteensä 64 kotieläintä: kuusi hevosta, 27 nautaa, 25 lammasta ja kuusi sikaa. Päärakennus käsitti 1600-luvulla tuvan, papinkamarin ja makuukamarin. Eri rakennuksessa oli ns. piispanhuone (piispantupa), porvaritupa matkalaisia varten, pari muuta huonetta sekä palvelusväen pirttejä. |
tillbaka
Koordinater
Etelä-Pohjanmaan keskiaikaiset pappilat, Inventointi 2015 Hanna-Maria Pellinen