Justaja on merkitty vuosina 1831–1834 laaditulle verollepanokartalle. Justaja nimeä ei esiinny uudistushakemistossa ja talon merkintä puuttuu Saloheimon julkaisusta (Saloheimo, Veijo, Pohjois-Karjalan asutusmuodot 1600-luvulla. Kylä- ja pitäjäkartat. 1971). Paikalle on kuitenkin merkitty talo verollepanokartalle, vuosien 1838–40 isonjaon kartalle kuin myös vuoden 1847 pitäjänkartalle, joista viimeisessä nimellä Justaja. Paikka sijaitsee Märäjälahdentieltä länteen erkanevan tien eteläpuolella, missä on entisiä peltoalueita, puusto on lähinnä nuorta lehtipuustoa. Maanpinta on paikoin hyvin kuoppaista, paikoin maata on puskettu ja kaivettu koneellisesti.
Loivasti lounaaseen viettävällä rinteellä on noin 7x4,5 metrin kokoinen kaksihuoneinen rakennuksen perustus. Noin 0,5–0,7 metriä korkea perustus koostuu luonnonkivistä, keskiosassa on noin 1,5 metrin kokoinen ja 80 senttimetriä korkea uunin jäännös, joka koostuu lähinnä luonnonkivistä. Perustuksessa on kolme kuoppaa, etelässä yksi isompi, pohjoisessa kaksi pienempää, jotka ovat ilmeisesti kellareita. Perustuksen päällä kasvaa tiheästi nuorta puustoa ja pintaa peittää heinä. Rakenne vaikuttaa selvästi asuinrakennuksen jäännökseltä. Noin 50 metriä lounaaseen on rinteen reunalla noin 10x5 metrin kokoisella alueella neljä kellarikuoppaa, jotka voivat liittyä myös paikan myöhäi-sempään asumiseen ja viljelyyn. Perustuksesta noin 50 metriä pohjoiseen, tienpohjoispuolella on noin 15 metriä pitkä, matala kahdesta kivirivistä koostuva aitamainen rakenne, joka lienee nuorempi jäännös. |
tillbaka
