Kohde sijaitsee välittömästi tien levähdyspaikan itäpuolella noin 6 metrin päässä asfaltoidun alueen reunasta mäntyä, lehtipuuta, nuorta kuusta ja katajaa kasvavan metsän reunassa, loivasti kaakkoon laskevan rinteen tasanteella. Kohteelle johtaa selkeä pieni polku levennykseltä.
Kohde on matalahko kuoppamainen jäännös, jonka halkaisija on reilu 5 metriä kokonaisuudessaan. Jäännöksessä on matala, vajaa kaksi metriä leveä, kuoppaa ympäröivä valli, ja vajaa kaksi metriä halkaisijaltaan oleva kuopanne vallin keskellä. Kuoppa on syvimmiltään noin 70 cm. Se reunat ovat liestyneet ja kasvittuneet. Kuopan pohjan muoto on laakean kovera, hieman maljamainen. Kairalla kuopasta saatiin vielä hyvin syvältä hyvin nokista maata käsittäviä T-kairanäytteitä, ja pohjan maaperä on pehmeää. Kuopan pohjalla ei saatu kairattua puhtaan maan alueeseen saakka. Kuoppa on kaakkoisosastaan hieman vaurioitunut, sillä sen kohdalle on asennettu sähköpylvään maahan kiinnitetty tukivaijeri. Kohde rajautuu maastossa selkeästi rakenteena vallin perusteella.
Kuopan muodon, pohjan pehmeyden ja voimakkaan nokisuuden perusteella kyseessä on pienikokoinen hiilimiilu, tarkemmin pienehkö kuoppamiilu-tyyppinen hiilimiilu. Hiilimiilu vaikuttaa kokonsa puolesta kotitarvevalmistukseen liittyvältä. Hiilikerrostumien paksuus viittaa kuitenkin siihen, että hiiltä olisi voitu tehdä useammankin kerran.
Jäännöksen luonne ja säilyneisyys sekä tieto Etelä-Savon metsänkäytön historiasta ja miilunpolton tekniikoiden historiasta ja käytöstä tuntuisi viittaavan siihen, että löydetty hiilimiilu olisi iältään 1800-lukua vanhempi. Alueen historialliseen metsäkatoon liittyen voi arvioida, että hiilimiilu olisi 1700-luvun loppuvuosikymmeniä vanhempi. Tämä on kuitenkin vain arvio, joka perustuu erityisesti kohteen historialliseen kontekstiin. Näin kohteen tarkemman iän selvittäminen edellyttäisi kaivaustutkimusta ja siihen liittyvää ikäämistä. |
tillbaka
Koordinater