Kohde sijaitsee kuusivaltaisella metsäalueella, noin 850 metriä kaakkoon Kaunionlahden (Vähä-Äiniön lahti) eteläisestä pohjukasta ja noin 230 metriä Pätiäläntien pohjoispuolella. Matkaa kaakossa sijaitsevan Pulkkilan kylän keskustaan on noin 750 metriä. Kohde on lounaaseen laskevan rinteen alapäässä, loivasti lounaaseen laskevalla/tasaisella noin 50 x 50 m suuruisella, muinaisella ranta-alueella/pienehköllä koillis-kaakkosuuntaisella niemellä, joka kohoaa sitä ympäröivästä alueesta loivana, mutta selkeäpiirteisenä. Sen koillispuolella kallioinen rinne nousee varsin jyrkästi. Löytöalue on vielä 1960-luvulla viljelyksessä olleen peltoalueen vieressä, sen pohjoispuolella. Peltoviljelystä kertovat myös muutamat matalat raiviot alueella.
Metallinilmaisinharrastajat ilmoittivat syksyllä 2023 löytäneensä paikalta tasavartisen soljen, nuolenkärjen ja sulanutta pronssia. Kohteen tarkastuksessa alueelta löydettiin lisää sulanutta pronssia ja palanutta luuta, sekä kupariseosspiraalin kappaleita. Koekuopassa ja kairanäytteissä todettiin maannoksen olevan sekoittunutta, mutta sen joukossa havaittiin myös merkkejä likaantuneesta maasta. Paikalla on kenties ollut suhteellisen pienialainen kalmisto/hautaus, joka on keskittynyt tarkastushavaintojen perusteella niemekkeen/alueen lounaisosaan. On luultavaa, että kalmisto on ainakin osittain tuhoutunut. On kuitenkin mahdollista, että siitä on säilynyt osia myös ehyenä.
Rajaus perustuu löytöjen levintään, metallinilmaisinsignaaleihin, kairanäytehavaintoihin ja topografiaan. Tarkempi aluerajaus ja kohteen luonteen tarkempi selvittäminen edellyttävät perusteellisempia arkeologisia tutkimuksia kuin mitä löytöpaikkatarkastuksessa on mahdollista suorittaa. |