Kohde sijaitsee peltoalueen pohjoispuolella, kuusivaltaisella metsäalueella, noin 980 metriä kaakkoon Kaunionlahden (Vähä-Äiniön lahti) eteläisestä pohjukasta ja noin 130 metriä Pätiäläntien pohjoispuolella. Matkaa kaakossa sijaitsevan Pulkkilan kylän keskustaan on noin 600 metriä.
Syksyllä 2023 metallinilmaisinharrastajat löysivät paikalta, pellon ja koilliseen nousevan mäen/kumpareen välissä, loivasti lounaaseen laskevalla/tasaiselta noin 50 x 40 m suuruiselta alueelta kaksi kupurasolkea ja tekivät havaintoja sulaneesta pronssista. Tarkastuksessa syksyllä 2023 alueella todettiin sijaitsevan ainakin osittain tuhoutunut, pienialainen kalmisto. Kairanäytteissä, koekuopasta ja lapionpistoissa todettiin maannoksen olevan sekoittunutta, mutta sen joukossa olevan merkkejä kulttuurikerroksesta, palanutta luuta ja nokeentunutta maata. Lisäksi koekuopasta löydettiin sulanutta pronssia, kuparipellinkappaleita ja mahdollisesti rautakautiseksi ajoittuva pieni kuokka. Metallinilmaisimella saatiin alueelta useita kirkkaita signaaleja. On luultavaa, että kalmisto on ainakin osittain tuhoutunut (mahdollisesti kaskettua aluetta?). On kuitenkin mahdollista, että siitä on säilynyt osia myös ehjänä.
Tehty rajaus perustuu tarkastushavaintoihin: löytöjen levintään, metallinilmaisinsignaaleihin, kairanäytehavaintoihin, lapionpistoihin ja topografiaan. Tarkempi aluerajaus ja kohteen muinaisjäännösstatuksen tarkempi selvittäminen edellyttävät perusteellisempia arkeologisia tutkimuksia kuin mitä löytöpaikkatarkastuksessa on mahdollista suorittaa. |