Salontien länsi- sekä itäpuolella, Junnunmäellä ja Junnunmäen etelä- sekä kaakkoispuolella sijaitsee useita satoja viljely/raivausröykkiöitä, kiviaitoja sekä rakennuksien pohjia ja kuoppajäännöksiä. Näitä on myös Salontiestä kaakkoon lähtevän nimettömän metsäautotien pohjois- sekä eteläpuolella. Kuoppajäännökset ovat todennäköisesti kellarikuoppia tai muita säilytyskuoppia, osa voi olla myös nauriskuoppia. Alue kasvaa kuusimetsää. Röykkiöiden väliset alueet ovat pääsääntöisesti kivettömiä. Junnumäen koillispuolella sijaitsevalla Sahinmäellä sijaitsee myös useita kymmeniä viljely/raivausröykkiöitä.
Alueen röykkiöiden halkaisija vaihtelee 1,2–5 metrin välillä. Korkeutta niillä on noin 0,4–1,5 metriä. Osa röykkiöistä on taidokkaasti ladottuja ja osa on epämääräisempiä kasoja. Röykkiöiden kivet ovat pääsääntöisesti sammaleen peitossa. Osa röykkiöstä on ladottu maakivien päälle ja ympärille.
Rakennuksien pohjia havaittiin Salontiestä kaakkoon johtavan nimettömän metsäautotien pohjoispuolelta sekä Junnunmäen korkeimman kohdan kaakkoisrinteen läheisyydestä, Salontien luoteispuolelta. Kaikista suurin havaittu rakennuksen pohja oli kooltaan noin 11 x 7 metriä, joka on heti nimettömän metsäautotien pohjoispuolella. Sen ympärillä erottuu noin 1,5 metriä leveä kivistä ladottu kivijalka. Loput rakennuksien pohjat olivat kooltaan pienempiä, niiden koko vaihteli noin 6-2 metrin välillä.
Alueelta havaittiin eri mittaisia kiviaidan jäännöksiä aivan alueen koillisosasta sekä Salontien ja nimettömän metsäautotien risteyksen itä- sekä länsipuolelta.
Vuoden 1846 pitäjänkartalle Salontien ja nimettömän metsäautotien risteyksen itäpuolelle on merkitty torppa ja sen ympärille peltoaluetta. Salontien länsipuolelle, Junnunmäelle ei ole merkitty kuin metsämaastoa. Vuoden 1972 peruskartalle Salontien ja nimettömän metsäautotien risteyksen eteläpuolelle on merkitty peltoalueita sekä yksi rakennus. Junnunmäen koillispuolelle, Sahinmäelle on merkitty useampi rakennus. Vuoden 1792–1793 toimituskartalla alueet ovat olleet asumatonta.
Karttatarkastelun perusteella osa alueelta havaituista röykkiöistä, aidoista, rakennuksien pohjista ja kuoppajäännöksistä voivat liittyä pitäjänkartalle merkittyyn torppaan ja sen peltoalueisiin ja osa voi liittyä myös 1900-luvun lopun maankäyttöön. Ei ole myöskään pois suljettua, että osa näistä olisi myös pitäjänkarttaa vanhempia. Alueella on useita satoja kiviröykkiöitä ja ne voivat liittyä sekä peltoviljelyyn, kaskiviljelyyn tai muuten alueen raivaamiseen. Tarkempaa ajankohtaa torpan perustamiselle tai autioitumiselle ei ole tiedossa. Karttatarkastelun perusteella sitä ei ole perustettu ennen vuotta 1792 ja se on autioitunut ennen vuotta 1971. |
tillbaka
Koordinater