Kohteessa on paliskuntien välistä esteaitaa, jolla on estetty porojen kulkeminen toisen paliskunnan alueelle. Perkka-aita ajoittunee 1800-luvun loppuun tai 1900-luvun alkupuolelle. Riukuaita on nuorempaa, ajoittuen luultavasti aikaisintaan 1900-luvun puolivälin tienoille. Verkkoaita taas on nuorta, ja ajoittuu todennäköisesti 1900-luvun loppuun tai 2000-luvun puolelle.
Alueella kulkee kolmenikäistä paliskuntien välistä esteaitaa - vanhinta lahoavaa perkka-aitaa, nuorempaa riukuaitaa, ja käytössä olevaa tai vasta käytöstä poistunutta verkkoaitaa. Perkka-aitaa dokumentoitiin 1,32 km matkalta. Aita kaartaa Pitkänkoskenmännikön läpi etelästä koilliseen. Aidaksina on käytetty pyöröhirsiä ja tukipuina l. perkkoina kapeampia kirveellä katkaistuja pyöröhirsiä. Aidashirsien alapuolelle on tehty kirveellä koirankaulasalvos, ja perkat on asetettu hirsikertojen väliin salvoskohtiin niin, että ne tukevat aitaa kunnan rajan puolelta. Aidassa ei ole käytetty nauloja. Aidashirsiä on enimmillään neljä hirsikertaa, ja perkat on asetettu 3,5-4 m välein. Paikoitellen perkojen ja aidaksien välinen risteyskohta on luonnonkivien päällä. Metsätien kohdalla aidassa on aukko, mutta muuten se erottuu melko yhtenäisenä.
Riukuaita kulkee perkka-aidan kaakkoispuolella samansuuntaisesti 0-12 m etäisyydellä. Osittain riukuaita on tehty perkka-aidan kohdalle.
Alueella on lisäksi verkkoaidan paaluja, joissa ei ole verkkoa. Verkkoaita kulkee välillä perkka-aidan luoteispuolella, välillä kaakkoispuolella, mutta mukailee kuitenkin samaa rajalinjaa. Paalut on tehty elävistä puista, jotka on katkaistu sahalla. |
tillbaka
Koordinater
Salla kulttuuriperintöinventointi 2012; Inventointi; 2012