Kohde: Seurantavalonheitin.
Peitenimi: Kilo 4.
Kalusto: AEG 150 cm valonheitin m/42 (N:o 213) (Saksa), voimalaite BMW m/42 (N:o 227) (Saksa) (SPK 24583).
Toiminta-aika: 16.9.1944 – 4.10.1944.Kohde sijaitsee Olarin Lystimäessä Yliskalliontien ja Kalenteritien välisellä puistoalueella. Espoon kantakartassa paikannimeksi on merkitty Yliskallio – Oppiberget. Paikalle pääsee helposti Yliskalliontieltä ja Kevätkujalta.
Kohdekuvaus:
Arkistolähteen mukaan kaukosuuntimen monttu oli kivestä ja betonista tehty maanpäällinen
rakennelma (koko 2 x 2 m) (KA, T8858/7). Lisäksi vh:lle oli kallioon räjäytetty 5 x 4,5 m monttu,jonka syvyys oli n. 1,5 m (reunat betonista) (KA, T8858/7; ks. myös Liite 9).
Avokalliolla sijaitseva valonheitinaseman suoja-asema on edelleen jäljellä. Se on kallioon louhittu monikulmaisen muotoinen kuoppa, johon on sisäänkäynti (n. 60–65 cm leveät portaat) sen itäpäästä. Halkaisijaltaan noin 8 m mittaisen montun seinämät on osittain betonoitu. Seinämien korkeus vaihtelee välillä noin 90–140 cm. Seinämän ulkopuolelle menevä betonoitu ”lippa” on osittain lohkeillut ja länsipuolelta seinämä on hieman hajonnut, mutta muuten asema on varsin hyvässä kunnossa. Aseman pohjoisessa seinässä on yläosan betonoinnissa n. 17–18 cm leveä rako, joka saattaa olla vh:n sähkökaapelia varten. Asemassa kasvaa yhdeksän nuorehkoa puuta ja siellä on joitain kivenlohkareita.
Edellä mainittua kaukosuuntimen suojamonttua ei ole pystytty paikallistamaan maastosta. Vuosien 1950, 1956 ja 1966 ilmakuvissa näkyy pieni neliön muotoinen rakennelma n. 50 m lounaiseen vh:n suojamontusta. Se on mitä todennäköisimmin kaukosuuntimen suoja-asema. kyseisellä paikalla on nykyään asuintalo. Vuoden 1944 ilmakuvan perusteella vh:sta n. 70 itään on sijainnut jokin pieni rakennus, joka on nykyään hävinnyt. Se on saattanut olla voimalaitteen suojarakennus. Todennäköisesti asemapaikalle on kuljettu sen itäkoillispuolelta, sillä sitä kautta on ollut lyhin reitti ainoalle silloiselle tielle. Kevätkujan päähän on nykyään rakennettu porrastus, mutta aikanaan sellaista ei ollut (Dölle, 2023).
Vh:n suojamontun maasto on osittain avokalliota, jossa kasvaa kuitenkin jonkin verran puita.
Suojamontun etelä- ja lounaispuolella on vanhan kivilouhoksen jäänteitä. Louhos on aika lähellä suoja-asemaa.
Soveltuvuus nähtävyydeksi: Erinomainen, sillä tämä kohde on Espoon toisen maailmansodan
aikaisista valonheitinasemista parhaiten säilynyt. Toki suojamontussa kasvavat puut tulisi poistaa, jotta aseman rakenteet säilyisivät ehjänä jatkossakin. Lisäksi sijainti on helposti lähestyttävällä puistoalueella, joka on kyseiseltä kohdalta varsin kapeaksi puristettu, mutta pohjoisempana hienoa ulkoilumaastoa on laajemmallakin alueella.
Valonheitinasema on "Adoptoi Monumentti"-kohde. |