Sijaintipaikka on Suomenlinnan alueen länsiosassa Särkkä -saaren eteläosan itärannassa Särkänsalmessa.
Hirsirakenteinen ja kivitäytteinen väyläesteeksi tehty pitkänomainen arkkukokonaisuus. Rakenne alkaa aivan Särkän saaren rantavedestä noin 10 metriä saaren itärannalla olevan lahdelman eteläpuolelta ja suuntautuu kaakkoon kohti Länsi-Mustasaaren lounaiskulmaa (kohti Särkän salmen itäistä hirsiarkkua, ID1307). Lähellä rantaa arkun yläpinta on alle kahden metrin syvyydessä. Arkun ulkopää salmen puolella on noin kolmen metrin syvyydessä ja rakenne ulottuu 7,5 metrin syvyyteen asti. Arkun ulkopäädyn alareuna roikkuu noin 1-1,5 metrin matkalta kallioreunan ulkopuolella. Rakenteen kokonaispituus on noin 35-40 m ja leveys salmen puoleisessa päässä on noin 14 m. Rakenteessa on viisi pitkittäislaipiota ja useita poikittaislaipioita. Arkkurakenteen alaosassa on välitaso, joka on tehty poikittaisista hirsistä. Täytteenä käytetty kivilouhe on todennäköisesti tämän välitason päällä. Rakenteen kaakkoiskulmassa on 21 salvottua hirsikertaa ja arkun korkeus on 4,5 metriä. Rakenne on pääsääntöisesti hyväkuntoinen, mutta jonkin verran irronneita hirsiä on levinnyt läheisille kallioterasseille. Särkän salmen inventoinnissa vuonna 1998 sahattiin rakenteesta puunäytteitä (FIU3210, FIU 3211, FIU 3212, FIU 3213, FIU3214) dendrokronologista ajoitusta varten. Näytteessä oli vuosilustoja aikaväliltä 1716 – 1837 ja alustavasti sen kasvupaikaksi on määritetty Uusimaa. Näytteissä oli sekä kuusta että mäntyä.
Rakenne on Krimin sodan jälkeen vuonna 1863 valmistettu väyläestearkku, joka liittyy Helsingin puolustamiseen. Samaan kokonaisuuteen liittyvät väyläesteen itäosa (ID1307) ja kaksi hylkyä Arsis (ID1289) ja Retvizan (ID1308) uudelleen nimettyinä blokadilaivoiksi. Ne upotettiin salmeen Krimin sodan aikana ja raivattiin osittain pois hirsiarkkujen rakentamisen yhteydessä 1860-luvulla (tarkempi tutkimushistoria ks. Koivikko 2017:104-137). |
tillbaka
Koordinater
Kaivopuiston–Harakan–Särkän–Länsi-Mustasaaren merenalitusvesijohto, Vedenalaisinventointi 2010 Riikka Tevali
