Kohde, jossa on röykkiöitä, rakka- ja maakuoppia sekä asuinpaikka, sijaitsee Väli-Olhavasta Leuanjoelle johtavasta tiestä noin 0,1 km etelään, tien ja Konttiojan välisen Keelaharjun (Keilaharjun) korkeimmalla kohdalla. Sen lakikivikossa on 5 - 6 röykkiötä, (halkaisija 3 - 7 m, korkeus 20 - 40 cm). Rinteiden kivikoissa on noin 50 rakkakuoppaa (halkaisija 1,5 - 3 m, syvyys n. 50 cm). Eteläisellä kankaalla on noin 20 maakuoppaa, joiden halkaisija on. 2,5 - 3 m. Paikalta on löytynyt kvartsiesineitä ja -iskoksia (KM 31290:1-3). Keelaharjun itä-ja kaakkoisosassa tehtiin vuonna 2005 koekuopitusta 3 ha:n alueella soranoton suunnitelmien vuoksi. Koeruutuja oli kaikkiaan 90, joista 12 oli löydöllistä. Nämä keskittyivät ylemmäs kivisemmälle alueelle. Löytöaineisto koostui kvartseista ja oli melko vähäinen. Löydötön liesikiveys tutkittiin. Karkeasti hahmotettiin 3-4 asutusvyöhykettä. Osa koekuopista sijoitettiin pyyntikuoppiin.
Vuoden 2011 kaivauksissa tutkittiin maakuoppien aluetta, koekaivausten löydöiltään rikkainta aluetta ja kivilatomus. Aiemmin pyynti- ja keittokuopiksi tulkitut kuopat osoittautuivat tuulenkaadoiksi, joista tuulieroosio oli kuljettanut hienon hiekan pois. Asuinpaikka-alueen korkeimmalla kohdalla sijainnut kivilatomus osoittautui kooltaan noin 4 x 3,5 suorakaiteen muotoiseksi kivilatomukseksi, joka oli täytetty punamullalla. Kyseessä on todennäköisesti hautaus, jolle löytyy vastineita Ruotsista Norrbottenista. Kohteen löydöt rajoittuvat pääosin 76 m mpy yläpuolelle. Asuinpaikka-alue on todennäköisesti ollut käyttöaikana pieni saari. Vuoden 2011 kaivauksissa löydettiin kvartsi-, kvarstsiitti- ja kivilaji-iskoksia yhteensä 272 kpl. Asuinpaikka-alue vapautettiin tutkimusten jälkeen maa-aineksen otolle.
Maa-aineksen ottosuunnitelmien vuoksi alueella tehtiin kartoitusta sekä tutkimuksia vuonna 2012. |
tillbaka
Koordinater
MV/375/05.04.01.00/2021 II, Ollinkorven tuulipuiston hankealueen ja ulkopuolisen voimalinjan arkeologinen inventointi 2019 ja tuulipuiston lisäinventointi 2020. Tutkimusraportti.
