Pukarankoskessa on ollut eri aikoina useita myllyjä ja pohjapatoja. Varhaisimmat mainninnat Pukarankosken myllyistä ovat vuodelta 1692. Vuonna 1721 Pukarankosken myllyssä olivat osakkaina Kauppilan, Seppälän, Hannukselan, Suomun, Havuselan, Koskeekorvan ja Rannan isännät.
Nykypäiviin asti on Pukarankosken alueella säilynyt kaksi myllyrakennusta, Pukaran-eli Koskenkorvan mylly joen itäpuolella ja Västilän mylly joen länsipuolella, ja niiden välissä oleva 50-luvulla rakennettu betoninen pohjapato, joka on syksyllä 2009 purettu Länsi-Suomen ympäristökeskuksen toimesta. Molemmat myllyt ovat tuhoutuneet tulipalossa: Pukaranmylly 1950-luvulla ja Västilänmylly uuden maantiesillan rakennustyömaan aikoihin vuonna 1992.
Kesällä 2009 Länsi-Suomen ympäristökeskus toteutti kosken kunnostuksen, jossa koski ja pato uusittiin luonnonkoskea muistuttavaksi. Hankketta varten tehtiin alueesta arkistolähteisiin perustuva esiselvitys, jossa todettiin, että vuoden 1753 karttaan on merkitty joen poikki, nykyisen betonipadon eteläpuolelle, länteen kaartuva rakenne, jonka funktio oli tuntematon. Maakunta-arkeologi Pentti Rislan maastotarkastuksessa toukokuussa 2009 todettiin, että jos nykyisestä padosta etelään on ollut jokin rakenne, niin siitä rantapenkoille jääneet merkit ovat todennäköisesti tuhoutuneet viimeistään nyt olemassa olevien siltojen rakentamisen yhteydessä ja erityisesti rautatiesillan laaja kiviperustus ei jätä mitään säilymismahdollisuuksia VT3 puolella rantaa. On mahdollista, että kartalla näkyvä rakenne olisi ollut puusilta Pukaran myllylle. Ei ole mahdotonta, että karttaa puhtaaksi piirrettäessä rakenteen kulkusuunta on kääntynyt ja rakenne onkin kulkenut Pukaran myllyltä kohti pohjoista kuten nykyinen patokin, eikä Pukaran myllyltä länteen.
Pukaran myllyn alakanavalta löytyi tarkastuksessa 2009 erilaista jätettä osin myllyihin liittyen mm. lohkokivikappaleita, tiiltä ym. sekä muutaman puupaalun osoittama siltalinja. Puusilta on piirretty 1800-luvun lopun kartoille ja sille johtanut tie näkyy länsirannalla.
Mahdollisissa suojelutoimenpiteissä tulee Pukaran myllyn osalta kiinnittää huomiota Saironkujalta myllylle johtavan 60 metrin mittaisen 1750-luvun ja sitä myöhempien karttojen mukaisen tielinjan säilyttämiseen. |