Kohde sijaitsee Sonkajanjärven itärannan rantapenkereessä, jonka reunaan on kaivettu sodan aikana juoksuhautaa. Juoksuhautaa kaivettaessa kerrotaan esiin tulleen luiden lisäksi myös puisten hautamuistomerkkien jäännöksiä. Alueen länsiosassa on muutamia vanhoja mäntyjä ja kellarinperusta, itäosassa on syksyllä -96 tehty metsänhakkuuta.
Ilomantsin kotiseutumuseossa on kaksi kalmistosta peräisin olevaa hautakiveä, joissa on näkyvissä ortodoksiristikuviot (Aini Peltonen lähettänyt hautakivistä syyskuussa 1996 otetut kuvat). Vuonna 1957 päivätyn kirjeen (Museovirasto, Arkeologian osaston arkisto) mukaan kalmiston 7-8 hautakivestä kaksi on toimitettu kotiseutumuseoon, ja niissä ristit olivat selvästi nähtävissä. Maastoon jätetyissä kivissä ristit näkyivät hyvin heikosti. Kirjeessä kuvataan hautoja olleen useassa rivissä. 1700-luvun karttoihin on järven itäisen rannan penkereeseen merkitty tsasouna (Saloheimo 1982:293-294).
Vuonna 1910 kalmistosta kirjoitetaan seuraavasti: "Sonkajan kylän rannassa olevassa petäjikkökumpareessa on vanha kalmisto. Hautojen suunta näyttää olevan lounais-koillinen. Sanotaan venäläisten aikuisiksi. Vanhassa venäläiskalmistossa on rantapengermässä viisi heppoista kiveä rivissä pystyssä 80 cm välimatkalla toisistaan. Rivi kulkee koillisesta lounaaseen. Edusta on vähän kuopalla. Edellisistä etelään 11 m on samoin viisi samanlaista kiveä rivissään suunnassa itä-länsi. Mitään näkyviä merkkejä ei huomaa enempää maassa". (Lukkarinen 1910.)
Kerrotaan, että liettulaiset asuivat Sonkajassa läänitysaikana 1300-luvulla ja että siellä oli myös heidän hautausmaansa (Björn 1991:481). Sonkaja on vanha keskuskylä, jossa vuonna 1500 on ollut viisi taloa. Vuosisadan loppuun mennessä taloluku oli kasvanut seitsemääntoista. Asutus lisääntyi, koska suurin osa ortodokseista jäi paikalleen ja luterilaisia uudisasukkaita muutti kylään. (Björn 1991:125.) 1800-luvun lopulla on kirjattu ylös tieto, jonka mukaan Sonkajassa on asunut "liettualaisia venäläisiä, joiden hautausmaa oli siellä". Tirronen on myös tehnyt piirroksen ns. liettualaisristillä varustetusta hautakivestä, joita Huurinaisen rannan penkereen kalmistossa on ollut jokaisen haudan pääpuolessa. Hän mainitsee myös kirkon, jonka arvoesineet olisi upotettu järveen. (Tirronen 1885:27.)
Vuoden 2020 tarkastuksessa havaittiin, että lähes koko kalmiston alue oli hiljattain avohakattu. Kohde on kärsinyt vähintään pintapuolisia vahinkoja metsänkäytössä. Lisäksi havaittiin kalmistoon liittyvän mahdollisen uhrilähteen muutetun kala-altaaksi.
Skapat: 7.11.1996 Senaste förändring: 18.8.2020
Underobjekt
Mahdollisia hautakuopanteita
Typ: gravplatser, skelettgravfält
Koordinater ETRS-TM35FIN N: 6957764 Ö: 692700
Beskrivning: Mittauspisteen ympäristössä mahsollisia hautapainanteita.
Karjalainen inventointi 2005
Skapat: 15.7.2020
Undersökningar
Minna Ranta inventering 1994
Anmärkningar: Kalmistossa havaittiin vain pieniä (halkaisija muutamia kymmeniä senttejä) luonnonkiviä, joissa ei ollut näkyvissä minkäänlaisia ristejä.
Skapat: 1.1.1900 Senaste förändring: 19.5.2004
Anja Sarvas inventering 1970
Anmärkningar: Sarvas käytti kohteesta nimeä Kankaala.
Skapat: 1.1.1900 Senaste förändring: 19.5.2004
Taisto Karjalainen inventering 2005
Anmärkningar: Järven rannan terassin päädyistä otettiin seuraavat gps -mittaukset: 3692927/696070 ja 3692931/6960670. Jälkimmäisen mittauspisteen ympäristössä on kuopanteita, jotka saattavat olla jääteitä haudoista. Alueella kasvaa järeä mäntymetsä.
Antti Palmroos (Pohjois-Karjalan museo) inventering 2024
Skapat: 15.1.2025
Den nedladdningsbara filen kan innehålla bilder, kartor eller annat innehåll som är upphovsskyddat. Filens upphovsrätt hör till rapportens upphovsman och till övriga i rapporten nämnda aktörer. För vidare bearbetning av materialet bör tillstånd erhållas av innehavaren av upphovsrätten.