Kohde sijaitsee Hämeentien ja Turun ohikulkutien risteyksestä 0,5 km pohjoiskoilliseen ja Aurajoesta n. 100 m itään. Ympäristö on melko jyrkästi etelä-lounaaseen laskeva mäenrinne, josta on edustava näkymä Aurajoelle. Kalmisto sijaitsee mäen länsi-lounaisrinteessä, lounaispuoleltaan mäki rajautuua peltoalueeseen jossa joenuoma kulkee. Rinteen terassimaisella tasanteella sijaitsee lounais-koillis -suuntainen, 9 x 6 m:n kokoinen kivirakennelma, jossa isot kivet on ladottu kehäksi soikion muotoon. Kehän sisäpuolella ei ole maanpäälle näkyvää kiveystä. Kalmisto saattaa jatkua sekä pohjoiseen että kaakkoon, jossa on näkyvissä epämääräistä kivikkoa. Rakennelman keskeltä koekuopasta tuli 32 g palanutta luuta. Koekuopassa näkyi kiveystä, joka oli ladottu kalliopinnan päälle ja luut löytyivät näitten kivien välistä. Maa koekuopassa oli erittäin tummaa, kivien välistä löytyi muutama hiilenpala. Kalmiston kunto on hyvä, se on lähes koskematon.
Vuonna 2012 noin 35 metriä kalmistokehästä pohjoiseen löytyi tuulenkaadosta palanutta luuta.
Kalmisto kuuluu Aurajokilaakson kulttuurimaisemaan.
Skapat: 18.3.2002 Senaste förändring: 1.8.2012
Undersökningar
Kaisa Lehtonen inventering 1998
Fynd: TYA 673:1
Anmärkningar: Kaarinan muinaisjäännösinventointi kohde 22 s. 67
Skapat: 1.1.1900 Senaste förändring: 5.2.2010
Kaisa Lehtonen besiktning 2012
Anmärkningar: Ei kertomusta.
Paikalle tehtiin tarkastuskäynti 30.5.2012, koska arkeologi Jan-Erik Nyman oli 26.5.2012 ilmoittanut Varsinais-Suomen maakuntamuseoon alueella olevista tuulenkaadoista. Näistä yhdessä hän oli havainnut runsaasti palanutta luuta, selvässä noin 20 x 20 cm suuruisessa keskittymässä. Mukana tarkastuksessa olivat Turun yliopistosta Henrik Asplund, Kristiina Korkeakoski-Väisänen ja Heidi Viljanen.
Löytöpaikka sijaitsee tunnetusta kalmistosta noin 35 metriä pohjoiseen. Löytöpaikan koordinaatit ovat: P = 6713449 I = 245243. Palanutta luuta havaittiin ylösnousseessa juurakossa ainakin kahdessa kohdassa, joista sitä oli ilmeisesti tippunut muutamia paloja tuulenkaadon jättämään kuoppaan. Luuta rapsutettiin jonkin verran löytöpusseihin ajoitusta varten. Juurakon alla ei varsinaista orgaanista maa-ainesta ollut juuri nimeksikään, vaan sen alta paljastui lähestulkoon paljas kalliopinta.
Myös jo tunnetun kalmistokehän keskellä tai sen kaakkoisosassa oli suuri kuusi kaatunut nostaen kalmistosta suuren alan ylös. Mitään löytöhavaintoja ei kalmiston sisältä kuitenkaan tehty, mutta maa paljastuneessa tuulenkaadossa oli erittäin tummaa, selvästi nokipitoista.
Paikalle palattiin vielä 6.6.2012 Museoviraston koekaivausryhmän kanssa. Tällöin aluetta käytiin läpi metallinpaljastimella ja kaivettiin muutamia koepistoja uuden löytöpaikan ympäristössä. Mitään muuta muinaisjäännökseen viittaavaa ei tässä tarkastuksessa havaittu.
Skapat: 1.8.2012 Senaste förändring: 1.8.2012
Riikka Mustonen besiktning 2019
Anmärkningar: VARK tarkastus 9.7.2019
Skapat: 17.10.2019 Senaste förändring: 17.10.2019
Jan-Erik Nyman provgrävning 2012
Fynd: KM 39403:1-4, palanutta luuta
Anmärkningar: Rautakautisen kalmiston arkeologinen koekaivaus 6.6. ja 9.7.2012
Museoviraston koekaivausryhmä suoritti 9.7.2012 pienialaisen koekaivauksen, jolloin tuulenkaatokuopassa olleet maat seulottiin. Kuopassa havaittiin polttohautaukseen viittaava nokikerros, joka sisälsi palaneita luita ja hiiltä. Muita löytöjä ei kuopassa ollut. Tarkastuskäynnin ja koekaivausten aikana löytyi yhteensä noin 50 g palanutta luuta. Tuulenkaatokuopassa havaittu nokikerros oli suppea-alainen – siitä ei havaittu merkkejä lähistölle tehdyistä koepistoista.
Skapat: 17.10.2019 Senaste förändring: 7.5.2020
Den nedladdningsbara filen kan innehålla bilder, kartor eller annat innehåll som är upphovsskyddat. Filens upphovsrätt hör till rapportens upphovsman och till övriga i rapporten nämnda aktörer. För vidare bearbetning av materialet bör tillstånd erhållas av innehavaren av upphovsrätten.