Öjan itäosassa, Mjosundiin vievän tien eteläpuolella, laajan kallioalueen eteläreunassa, luontaisen kivipellon vieressä on kymmenkunta selvästi kasattua röykkiötä. Osa niistä on lähes 1 m korkuisia, pitkänomaisia ja pyöreitä, verrattain suurista kivistä tehtyjä. Ulkonäöltään ne eivät muistuta esihistoriallisia hautaröykkiöitä.
Röykkiöt tunnetaan paikkakunnalla nimellä "skärgårdsgravar" jo vuosisadan alusta.
Röykkiöalueen vierellä pari "tomtning"-tyyppistä kivikehää/asumuksenpohjaa.
Tväröbergen-nimisen kallioharjanteen etelälaidalla, harjanteen laella, on rakkakivikkoa, johon on tehty ainakin yksi kuoppa sekä lisäksi vallimaisia latomuksia. Harjanteen itälaidalla, hieman alemmalla tasolla, on ainakin 3 röykkiötä, jotka on tehty noin 20 - 40 cm halkaisijaltaan olevista kivistä. Kooltaan todetut röykkiöt ovat halkaisijaltaan 1,5 metristä 2 x 2,5 m:n suuruisiin ja korkeudeltaan hieman alle metrin korkuisiin.
Alue on pääasiassa pienehköä mäntyä kasvavaa kalliota. Kalliosyvennyksissä, joissa todetut röykkiöt ovat, on kasvillisuus kuitenkin tiheää mäntytaimikkoa ja sekametsää.
Mirja Miettinen (1996) mainitsee, että röykkiöitä olisi kymmenkunta, että röykkiöitä olisi kymmenkunta sekä lisäksi pari tomtning-tyyppistä kivikehää. Kolmen selvän röykkiön ja osin muokatun rakkakivivallin lisäksi emme havainneet muita rakenteita. Tiedossa ei ole, kuinka laajalta alueelta Miettisen havainnot ovat - ainakaan noin 50 metrin säteellä koordinaatti-pisteestä ei rakenteita löytynyt. |