Kohde tarkastettiin vuoden 2012 inventoinnissa. Kopiston vuoden 1953 inventoinnissa havaitsemia röykkiöitä ei havaittu. Kopisto itsekin toteaa raportissaan "Koko Ervingin mäki on kivikkoista, ja on hyvin vaikeata todeta mitään selviä roukkioita, ne ovat niin pahasti hävitettyjä."
Alueella on kuitenkin kaksi kiviaitaa, jotka on syytä pitää suojelukohteina. Eteläisempi aidoista on Tuomiston tilan rakennusten länsipuolella. Aita kulkee rinteen reunaa itä-länsi -suuntaisesti, parikymmentä metriä pellosta ja 2-3- metriä sitä ylempänä. Aita on kasattu louhikkoiseen maastoon, se on noin 100 metriä pitkä ja yleensä vain parin kiven korkuinen ja levyinen, mutta käytetyt kivet ovat suurehkoja, halkaisijaltaan 50-100 cm. Aitaa on kasattu yleensä isojen siirtolohkareiden väliin täyttämään niiden väliset aukot.
Noin 150 metriä koilliseen on toinen aita, joka on tehty vielä massiivisemmista kivistä kuin edellinen, noudattaen samaa periaatetta. Aita kulkee Muurimäen ja sen lounaispuolella olevalla kumpareella, niiden länsiosassa rinteessä, noin 240 metrin matkan. Sen katkovat vain kaksi peltotietä, joiden kohdalta lohkareet on siirretty sivuun.
Molempien aitojen kohdalla niiden yläpuolinen maasto on kivikkoista ja lohkareista eikä siellä näy raivattuja alueita. Aidat ovat myös ylhäällä rinteessä, joten niiden kivet eivät ole peräisin alempana olevien peltojen raivauksesta. Ikä on myös tuntematon, Tuomiston tilan isännän mukaan niiden tekijästä, tekoajasta tai käyttötarkoituksesta ei ollut tietoa hänen isälläänkään, mikä viittaa siihen, että ne ovat peräisin aikaisintaan 1800-luvulta ja ne voivat olla huomattavasti vanhempiakin rakenteita. Käyttötarkoituksen suhteen tulee ensimmäisenä mieleen karja-aita, joka on rakennettu rinteen yläosaan eristämään tasaisempi yläalue hakamaaksi. Todennäköisesti kyse on historiallisen ajan kohteesta.
Kohde on rajattu näkyvien rakenteiden perusteella.
Aiempi kohdekuvaus ks. seuranta. |