Långfuruholmin hautaröykkiö on pyöreä ja läpimitaltaan lähes yhdeksänmetrinen. Vuonna 1929 siinä on ollut näkyvissä laakakivien muodostama arkkumainen rakenne, jonka sivuilla oli ollut kaksi tai kolme pystyyn nostettua laattaa ja vaakasuoria laattoja niiden välissä. Myöhemmin laattoja on siirrelty. Hildur Planting mainitsee röykkiön jäännöksestä löytyneen kaksi pääkallon yläosan palaa, reisiluun, joitakin selkänikamia sekä palaneen puun jäännöksiä. Långfuruholmenin röykkiöstä näytteeksi vuonna 1933 otetut luut on määritetty palamattomiksi aikuisen ihmisen luiksi. Se, että vainajan jäännökset Långfuruholmenin haudassa ovat palamattominakin säilyneet 1930-luvulle, viittaa siihen, että haudan ikä ei olisi kovin korkea. Tapani Tuovinen on teoksessaan ”Ulkosaariston arkeologiaa” esittänyt Långfuruholmenin haudalle ajoitusmahdollisuuksiksi nuoremman rautakauden tai keskiajan.
Skapat: 2.6.1999 Senaste förändring: 28.11.2012
Undersökningar
Hildur Planting inventering 1933
Fynd: KM 9749:2
Skapat: 1.1.1900 Senaste förändring: 28.11.2012
ei tiedossa inventering 0
Anmärkningar: Tyarktika + vs suojkl
Skapat: 1.1.1900 Senaste förändring: 2.6.1999
Tapani Tuovinen inventering 1997
Anmärkningar: Tuovinen, T. 1997. Saaristomeren kansallispuiston yhteistoiminta-alueen arkeologinen inventointi IV, 1997. Kertomuksen kohde numero 23.
Skapat: 31.3.2008
Esa Laukkanen inventering 2012
Anmärkningar: Inventointikertomuksen numero 31. Kemiönsaaren Dragsfjärdin arkeologinen inventointi vuosina 2011 ja 2012. Varsinais-Suomen maakun-tamuseo.
Ei käyty vuoden 2012 inventoinnin aikana.
Skapat: 28.11.2012 Senaste förändring: 27.2.2013
Svante Dahlström besiktning 1926
Skapat: 28.11.2012
Den nedladdningsbara filen kan innehålla bilder, kartor eller annat innehåll som är upphovsskyddat. Filens upphovsrätt hör till rapportens upphovsman och till övriga i rapporten nämnda aktörer. För vidare bearbetning av materialet bör tillstånd erhållas av innehavaren av upphovsrätten.