Kohde sijaitsee Stora Ängeskärin etelärannalla, etelään kallistuvalla rantakalliolla. Hautaraunio on pyöreä, ja sen keskellä on kraateri. Raunion pituus on 3,5 metriä, leveys 3,2 metriä ja korkeus 0,8 metriä. Raunio on kasattu pyöristyneistä, melko tasakokoisista kivistä ja lohkareista. Rakenne on poikkeuksellisen korkea. Kiveyksessä on pystyseinämät etelä-, länsi- ja pohjoisreunoilla. Kraateri ulottuu sammaleen peittämään kallioon saakka.
Svante Dahlströmin (1945:52-57) vuonna 1937 tekemien havaintojen mukaan haudassa oli onkalo, jonka reunat kallistuivat sisäänpäin. Onkalon pituus oli 1,7 metriä ja leveys 1,2 metriä. Onkalon pohjalta maakerroksesta olivat holmalaiset kevätlinnustajat löytäneet vuonna 1924 viikinkiaikaisen kivisen riipushioimen (Turun makauntamueo, TMM 12960).
Hautaraunion korkeus merenpinnasta vastaa hiukan nuorempaa rantapintaa kuin Glückertin (1976) ajoittama rantapinta LVII (AD 200). Löydetty riipushioin osoittaa haudan viikinkiaikaiseksi (AD 800-1050). Maanpinta oli tuolloin keskiveteen nähden 5,1 +/-0,5...4,1 +/-0,4 metriä nykyistä alempana. Hauta rakennettiin siis aikanaan 3-4 metriä merenpinnan yläpuolelle.
|