Kohde sijaitsee Lappajärven luoteisosassa, Välijoen itärannalla, länsilounaaseen laskevalla hiekkaisella peltorinteellä. Matkaa Välijoen rantaan on n. 280 m. Löytöjä on saatu talteen jo 1800-luvulta lähtien nykyisten Ahopellon ja Koskelan tilojen mailta. Rinteessä erottuu kaksi löytökeskittymää; toinen yläpellolla olevan terassin päällä, toinen edellisestä etelälounaaseen, päärakennuksesta n. 40 m lounaaseen. Peltorinteessä on havaittavissa kaksi muinaista rantaterassia 75 m ja 72,5 m mpy korkeuskäyrän tuntumassa.
2006 inventoinnin yhteydessä peltorinne oli juuri muokattu, joten havainnointimahdollisuudet olevat erinomaiset. Kvartsi-iskoksia, -esineitä ja palaneita kiviä oli koko peltorinteen pituudelta n. 270x60 m leveällä vyöhykkeellä 72,50 m mpy korkeuskäyrän yläpuolella. Löytöjen keskittymistä kahdelle alueelle ei havaittu. Jonkin verran löytöjä oli valunut myös tämän korkeustason alapuolelle, ilmeisesti peltoviljelyn vaikutuksesta. 72,50 m mpy alapuolella rinne muuttuu suopelloksi. Asuinpaikka jatkunee pellon pohjoispuolella sijaitsevan metsän puolelle. Ryteikköisessä metsässä oli havaittavissa vanhoja umpeenkasvaneita peltoja, viljelyraunioita ja kiviaidanpätkiä. Metsässä ei havaittu merkkejä kivikautisista asumuspainanteista. Kairatessa maaperä oli vanhaa viljelymaata, jonka alapuolella vastaan tuli karkea hiekka tai sora. Alue on yleisesti ottaen hyvin kivistä.
Ahopellon maanomistaja esitteli 2006 inventoinnin yhteydessä kolme kiviesinettä, jotka olivat löytyneet mainitulta peltorinteeltä. Pohjalaiseen liuske-esineistöön lukeutuvat kaksi tasatalttaa ja kirveen katkelma jätettiin vielä maanomistajan haltuun, mutta hän lupasi harkita esineiden luovuttamista Kansallismuseon kokoelmiin. Markku Torviselle 1977 inventoinnin yhteydessä hän ei kuulemma ollut halunnut esineitä näyttää.
|
tillbaka
Lappajärven inventointi; Inventointi; 1977
