Seitakivi tunnetaan myös Somasjärven seitana. Se sijaitsee Somasjärven lounaispuolella, järven eteläpäässä. Somasjoen Luusuassa on ruohikkoinen lapinkenttä, jonka laidassa on valtava pahta.
Kohde sijaitsee Sieiddesáivan luoteispuolella, noin 50 m järven rannasta, järven rantaan jyrkästi laskevan törmän partaalla, noin kymmenen metriä järven pintaa korkeammalla. Alue on moreenpohjaista, avointa tunturipaljakkaa, jonka kasvillisuutta hallitsevat vaivaiskoivut, variksenmarja, harvakseltaan kasvavat heinäkasvit sekä jäkälät ja sammalet. Kohteen luota avautuu laaja näkymä Somášjávrin laaksoon.
Kohteen kuvaus
Kohde on valtava, keskeltä kahtia haljennut siirtolohkare, jonka pituus itä-länsisuuntaisesti on noin kahdeksan metriä, leveys pohjois-eteläsuuntaisesti noin kolme metriä ja korkeus noin neljä metriä. Lohkareen ympäristö on kohtalaisen vähäkivistä moreenimaastoa, ja se on erittäin huomiotaherättävä näky jo pitkänkin matkan päästä. Sen itä- ja länsipäiden profiileissa on nähtävissä antropomorfisia piirteitä; erityisesti etelän suunnasta katsottuna kiven päissä ovat hahmotettavissa etelään ja pohjoiseen katsovien ihmiskasvojen muodot. Kasvillisuus kiven kaakkoispuolella on halkaisijaltaan noin kolmemetrisellä alueella huomattavasti ympäristöään rehevämpää, heinäkasvivaltaista. Poikkeavuus kasvillisuudessa johtuu mahdollisesti siitä, että paikalla on ilmeisesti sijainnut kaivausalue kiven luona suoritetun koekaivauksen aikana.
Sieiddesáivan seitakiven luona havaittiin runsaasti jälkiä kohtalaisen moderneista uhrauksista. Lohkareen itäpään lähellä oli lukuisia porohirvaiden kookkaiden sarvien kappaleita, joihin todettiin kaiverretun seitakivellä vierailleiden retkeilijöiden nimikirjaimia 1970- ja 1980-luvuilla. Yksittäiset, kaiverruksettomat, melko nuorilta vaikuttavat poronsarvet havaittiin myös seitakiven länsipään luona sekä kivenkolossa miltei seidan päällä. Ensisijainen nykyajan uhrauskohta seitakiven luona vaikuttaa kuitenkin olevan sen lounaisreunalla sijaitseva kuppimainen ”uhrikolo”, jonka suuaukon halkaisija on noin kymmenen senttimetriä; kolon todettiin olevan jokseenkin täynnä kolikoita. Kolon syvyyttä ei tutkittu, mutta näkösälläkin oli kymmeniä rahoja, joiden joukossa oli ainakin eurokolikoita, Suomen markkoja sekä Ruotsin ja Norjan kruunuja, jotka oli lyöty 1970-luvun ja 2010-luvun välisenä aikana. Yksittäisiä kolikoita havaittiin muissakin kiven koloissa, samoin maassa lohkareen vierellä. Seita vaikuttaa olevan erityisesti kalastajien suosima uhrauspaikka; kiven koloihin oli työnnetty kaksi rautupilkkiä ja yksi lippatyyppinen viehe, lisäksi yksi lippa riippui koukuistaan seitakiven seinämällä. Rahojen, poronsarvien ja vieheiden ohella seitakiven koloissa havaittiin ainakin tupakansytyttimiä, poron hampaita ja luita sekä kaksi ruuvia ja pieni taskumattityyppinen konjakkipullo. Kaikki seidan luona havaitut uhrilahjat vaikuttivat olevan hyvin todennäköisesti peräisin muutamien viimeksi kuluneiden vuosikymmenten ajalta. |
tillbaka
Koordinater
Kulttuuriperintökohteiden inventointi 2012. Käsivarren erämaa-alue, Inventointi 2012 Sami Viljanmaa