Pakasaivo on reilu kilometrin mittainen kapea ja 60 metriä syvä pohjois-etelä-suuntainen rotkojärvi. Järven pohjoispääty on pyöreä, reilu sata metriä halkaisijaltaan oleva allas, jota ympäröivät kallioseinämät. Kohde sijaitsee Pakajärven kaakkoispuolella. Pakasaivon kaakkoispuolella, noin 2,5 km päässä, sijaitsee puolestaan Kirkkopahta-niminen seitakivi.
Samuli Paulaharjun ”Seitoja ja seidan palvontaa” -kirjassa (1932, 48-49) kohde kuvataan seuraavasti: Pakasaivo on hyvin syvä, hyvin jyrkkärantainen, hietaiseen kangasmaahan painunut pikkujärvi, pitkä ja kapea, ja sitä sanotaan lappalaisten helvetiksi, kun se on niin kolo paikka. …Pakasaivon takana neljänneksen päässä jäkäläisellä mäntykankaalla on Seitapahta, lappalaisten vanha palvoskivi. Seitapahtaa sanotaan myös Kirkkopahaksi (Kirkkopahta).
Lapin muisteluksia -kirjassa Paulaharju (1922) kertoo entisaikaan joka lappalaisella olleen oma savonsa, josta hän kävi kalaa pyytämässä. Pakasaivo oli Suikkien oma, ja sitä sanottiinkin "Suikkilaisten helvetiksi".
Saivo-järviä on pidetty pyhinä vesialueina ja niiden rannoilla on tehty uhrauksia. Pakasaivon käytöstä ei ole arkeologisia todisteita. Kohteen arvo perustuu etnografiseen aineistoon ja saivona nimetyn yhtenäisen vesialueen pyhään merkitykseen. |
tillbaka
Koordinater
MV/66/05.04.01.00/2021 MUONIO, Pakasaivon ympäristön kuntoarvio 2020. Tutkimusraportti.