Kohde, kivikautinen asuinpaikka, on Pakajoen ja Muonionjoen yhtymäkohdassa, Pakajoen suun pohjoisrannalla, sorapohjaisen niemen terassilla. Vuoden 1988 tarkastuksessa Muonionjoen rannan 3-4 m korkean törmän päältä ja törmän luiskasta sekä erityisesti sen reunaa noudattavalta polulta havaittiin runsaasti kvartsi-iskoksia. Törmä on vuosittaisten kevättulvien kuluttama ja vähitellen sortama. Rannassa ylävirran suunnassa on kalliopaljastumia. Asuinpaikan tarkemman laajuuden selvittäminen edellyttää koekaivauksia.
Tasanne ja päällä sijaitsevan Kemi OY:n / Metsähallituksen Lapin hoitoalueen kämpän ympäristö olivat tarkastushetkellä runsaan pintakasvillisuuden peitossa, joten pinnan havaintomahdollisuuksia ei ollut.
Vuoden 1995 inventoinnissa aikaisemmin todetulla löytöpaikalla (niemen kärjestä?) ei havaittu "uusia esineellisiä tai kiinteitä löytöjä". Sen sijaan aiemmasta kvartsien löytöpaikasta (niemen kärjestä?) noin 140 m pohjoiseen havaittiin lisäksi halkaisijaltaan 3 metrinen ja 0,3-1,3 m syvä, mahdolliseksi pyyntikuopaksi arvioitu, osin vaurioitunut kuoppa. Tästä sittemmin (2006) varsin myöhäiseksi arvioidusta kuopasta vajaat 50 m etelään sijaitsee mainittu kämppä.
Vuoden 2013 tarkastuksessa kvartseja havaittiin runsaasti alueella olevien Metsähallituksen lomamökin ja saunan välisellä alueella Muonionjoen törmän reunalla, polullla ja tulipaikan vaiheilla, noin 30-55 m aikaisemman aivan niemen kärkeä osoittaneen kohdekoordinaatin pohjoispuolella. Pintalöytöjä todettiin noin 24 m matkalla, mutta asuinpaikan voi arvioida olevan tätä hieman suurempikin. Niemen kärkeä osoittava kohteen aiempi koordinaatti tulkittiin virheelliseksi osoittaessaan matalaa ja tulvien vaivaamaa Muonionjoen ja Pakajoen välistä niemennokkaa.
Kivikautinen asuinpaikka sijoittuu näin mökin ja saunan välialueella ja osittain niiden kohdalle. Rakennuksista pohjoisempi sauna sijainne asuinpaikan pohjoisreunan vaiheilla. Tulipaikasta noin 140 m pohjoisluoteeseen havaittiin rinteen terassilla vielä pieni kuopanne, joka ei liene 1995 inventoinnissa todettu. Tarkastuksessa alueelle ei tehty koekuoppia.
Rantörmä asuinpaikan kohdalla arvioitiin 1980-luvun havainnosta poiketen varsin kestävältä vaikuttavaksi, eikä tulvavesien kuluttamaksi.
Alueelta edelleen luoteeseen on vuonna 1912 joen suvannon rantavedestä löytynyt kivikautinen käyrä punaliuskeveitsi (KM 6064:1, Suukoskenvaara Pakamukka). Sen löytöpaikan tarkka sijainti on tuntematon, mutta vuoden 1995 inventoinnin (Oksala 1997, kohde 14) arvion mukaan se olisi noin 570 m luoteeseen mökin kohdalla olevasta asuinpaikasta (Koordinaatit x=7508 14, y=3353 66, z=175).
Vuoden 2015 iselvityksessä havaittiin kvartsi-iskoksia etenkin kämpän ja nuotiopaikan välillä. Kohde oli ennallaan. |
tillbaka
Koordinater
Kolari-Muonio, Inventointi 2006 Antti Krapu