Keimiöniemi on pohjois-eteläsuuntainen, n. 2 km pitkä ja eteläosassa n. kilometrin levyinen niemi Jerisjärven pohjoisrannalla. Niemen eteläosassa maaperä on kivistä moreenia ja kasvillisuus mäntyvaltaista sekametsää.
Kohde sijaitsee Keimiöniemen tilan pohjoispuolella, niemen eteläosan länsirannalla yhteensä yli 300 m matkalla. Paikalle johtaa useita polkuja Keimiöniemen keskiosassa kulkevalta hiekkatieltä. Maasto nousee loivasti Jerisjärvestä. Rannalle jää hiukan järven yläpuolella oleva n. 15-40 m leveä tasanne. Tasanteella kasvillisuus on tallaantunut ja muodostuu heinistä, sammaleista ja varvuista sekä muutamista koivuista. Tasanne on laajalti avointa pihamaata. Piha-alueita yhdistää hyvin tallaantunut polku.
Kohde koostuu länsirannan 340 m pitkästä kalakentästä, jossa on rivissä 17 kalapirttiä tai -aittaa sekä kivikautisesta asuinpaikasta pirttirivin keskivaiheilla. Pirtit ovat eri ikäisiä ja edelleenkin käytössä. Niitä on korjailtu vuosien saatossa tarpeen mukaan ja tuhoutuneiden tilalle on rakennettu tai siirretty uusia pirttejä. Pirtit sijaitsevat neljässä 40-90 m pitkässä ryhmässä, joita erottaa muutaman kymmenen metrin väli. Rakennukset muodostavat 13 erillistä, eri tiloille kuuluvaa kenttää. Kenttäryhmät kuvastavat eri tilojen kesken jaettujen apajapaikkojen jakoa.
Kalakentän käyttöhistoria ulottunee 1500-luvun puolelle, jolloin torniolaiset tulivat hyödyntämään Jerisjärven kalavesiä. Keimiöniemi sijaitsee lähellä Jerisjoen suuta, jonka kautta silloinen liikkuminen on tapahtunut. Verotietojen mukaan Jerisjärvi on kuulunut Ylitornion armassaarelaisten nautinta-alueeseen jo vuonna 1553. Yksikään Keimiöniemen nykyisistä rakennuksista ei ole säilynyt tuolta ajalta, sillä ilmeisesti vanhimmat pirtit poltettiin venäläisten toimesta vuonna 1592. Jotkut nykyisistä pirteistä lienevät ainakin osittain rakennettu jo 1600-1700-luvuilla. Vanhin Keimiöniemellä olleista kalapirteistä on tiettävästi ollut sen itärannan Hurulanniemessä sijainnut Hurulan pirtti, joka tuhoutui 1991 ilkivallan seurauksena. Hurulan pirtin oletettu rakennusvuosi oli 1608.
Venevalkaman kaivannosta, kenttärannan puolenvälin tienoilta löytyi 1995 pohjalainen kirves, jonka yksityishenkilö luovutti Kansallismuseon kokoelmiin (KM 29492:1). 1995 inventoinnissa Hilkka Oksala havaitsi löytöpaikalla vielä muutamia kvartsi-iskoksia ja palaneita kiviä. Kenttärannan pohjoisosasta löytyi vielä yksi mahdollinen kvartsiydin.
2004 inventoinnissa löytyi kivikirveen löytöpaikan läheisyydestä useita kvartsi-iskoksia sekä liesimäinen palaneiden kivien keskittymä. Löydöt jätettiin paikoilleen maahan. Paikalla todettiin löytöjen levinnän perusteella olevan vähintään n. 35 x 15 m laaja kivikautinen asuinpaikka.
Kenttäranta on erittäin näyttävä muinaisjäännöskohde, jonka käyttö- ja asutushistoria ulottuu kivikaudelta tähän päivään. Koko Keimiöniemi on luokiteltu valtakunnallisesti arvokkaaksi perinnemaisemaksi.
Skapat: 7.11.1996 Senaste förändring: 11.4.2022
Undersökningar
Markku Torvinen besiktning 1983
Fynd: ei löytöjä
Skapat: 1.1.1900 Senaste förändring: 29.1.1997
Hilkka Oksala inventering 1995
Fynd: KM 29492:1-4 kivikirves ja kvartseja
Skapat: 13.11.2006
Antti Krapu inventering 2004
Anmärkningar: Paikalta löytyi useita kvartsi-iskoksia sekä lieden jäännökset, jotka jätettiin paikoilleen.
Skapat: 13.11.2006
Jouni Taivainen besiktning 2019
Anmärkningar: Kohde tarkastettiin 27.8.2019. Kohde ennallaan.
Skapat: 3.9.2019 Senaste förändring: 31.1.2022
Den nedladdningsbara filen kan innehålla bilder, kartor eller annat innehåll som är upphovsskyddat. Filens upphovsrätt hör till rapportens upphovsman och till övriga i rapporten nämnda aktörer. För vidare bearbetning av materialet bör tillstånd erhållas av innehavaren av upphovsrätten.
tillbaka
Muonio Veturi Tutkimuskertomus yleiskaava-alueen arkeologisesta inventoinnista 2004; Inventointi; 2004
