Röykkiöt sijaitsevat Pori-Helsinki tiestä 1,1 km lounaaseen, Kauniston talosta 100 m länteen olevalla loivalla lounais- ja länsirinteellä, joka on osittain metsää, taimikkoa ja hakkuuaukeaa.
Röykkiö 1 on hiidenkiukaan pohja, jossa on näkyvissä paasiarkku. Arkun koko on 3,8 x 1,3 m. Sen suunta on itä-länsi. Alunperin suurröykkiöstä oli jäljellä 18-metrinen pohja. Tutkimuksissa vuonna 1959 siitä todettiin neljä samankeskistä kivikehää. Röykkiön päällä kasvaa koivikkoa. Edellisestä röykkiöstä noin 20 m itään on taimikossa rikkiaurattu röykkiö, jonka halkaisija on 5-6 m. Röykkiön Ella Kivikoski kaivoi vuonna 1937. Edellisestä röykkiötä 10 m itäkaakkoon on hävitetyn röykkiön pohja. Se on muodoltaan soikea ja kooltaan 8 x 6 m. Yhdellä reunalla on jäännöksiä isonjen kivien kehästä. Pohjassa näkyy hiekkakivilaa ´an kappaleita. Röykkiötä ei löydetty vuoden 2001 inventoinnissa. Se on joko hävinnyt metsäaurauksessa tai on heinän peitossa. Neljäs röykkiö on ensimmäisestä noin 20 m länteen. Sekin on röykkiön pohja. Reunat ovat hieman korkeammalla. Röykkiön halkaisija on 8 - 10 m. Viides röykkiö sijaitsee edellisestä noin 20 m länteen. Röykkiö on pitkänomainen, kooltaan 2,5x4 m, korkeus on 0,5 m. Se on sammaleen peitossa. Kuudes röykkiö on noin 10 m lounaaseen röykkiöistä 4. Sen halkaisija on 6 m ja korkeus 0,4 m. Se on paksun sammaleen peitossa. Seitsemäs röykkiö sijaitsee 10 m etelään röykkiöstä 4. Sen halkaisija on 5 m ja korkeus 0,6 m.
Tarringinmäestä on löydetty rautaiset rannerenkaat (SatM 5518-19) röykkiöistä kiviä ajettaessa vuonna 1903. Renkaat ovat yksinkertaisia muodoltaan, massiivisia, päihin suippenevia ja pahasti ruostuneita.
Vuoden 1985 Turun yliopiston inventoinnissa todettiin edellämainittujen röykkiöiden länsipuolelta vielä neljä muuta kiviröykkiötä. Niitä ei löydetty vuoden 2001 inventoinnin yhteydessä, koska alue on hakkuujätteen peitossa. |